»Olet siis, lapseni, armoitettu?»
»Isä, olin eilisaamuna», vastasi nuori tyttö luonnollisesti, »mutta olen senjälkeen tehnyt pikkusyntejä.»
»Tunnusta, ne nyt sydämessäsi Jumalalle. Sinun täytyy olla armoitettu valaa vannoessasi.»
Lapsi sulki silmänsä, ja kun vanha mies tarkkasi häntä, saattoi hän nähdä tytön huulten mutisevan uskonnollisen tunnustuksen sanoja.
Juliette teki ristinmerkin, avasi silmänsä katsahtaen isäänsä.
»Isä, olen valmis», sanoi hän. »Toivon, että Jumala on anteeksiantanut eiliset pikkusyntini.»
»Lapseni, tahdotko siis vannoa?»
»Mitä, isä?»
»Että kostat veljesi kuoleman hänen murhaajalleen?»
»Isä, mutta —»