»Ei teidän tarvitse pelätä», sanoi hän, »täällä on vain Pétronelle.»
»Entä te?»
»Oi, minä toistan sananne. Marie Antoinette parka.»
»Te siis säälitte häntä?»
»Voisinko muuta?»
»Mutta tehän kuulutte hirveään kansalliskonventtiin, joka haluaa häntä kuulustella, haluaa tuomita ja mestata hänet niinkuin kuninkaankin.»
»Kuulun tosin kansalliskonventtiin. Mutta minä en tahdo häntä tuomita enkä olla enää osallinen toiseen rikokseen. Conciergerien johtajana menen häntä auttamaan, jos vain voin.»
»Mutta entä kansansuosionne — henkenne — jos autatte häntä?»
»Neitiseni, niinkuin sanoitte, henkeni, jos häntä autan», sanoi hän vaatimattomasti.
Juliette tarkkasi häntä uudistuneella uteliaisuudella.