»Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä, joka näkee ja kuulee minut, vannon —»

Hän oli toistanut sanat äänekkäästi ja vapaasta tahdostaan käsi veljen rinnalla itse Jumalan katsellessa häntä, sillä olihan hän pyytänyt Jumalaa kuulemaan häntä.

»Vannon etsiväni Paul Déroulèden ja Jumalan säätämällä tavalla aiheutan hänelle kuoleman, perikadon tai häpeän veljeni kuoleman kostoksi. Kidutettakoon veljeni sielua tuomiopäivään saakka, jos rikkoisin valani, mutta levätköön se ikuisessa rauhassa siitä päivästä alkaen, jolloin hänen kuolemansa on sopivasti kostettu.»

Hänestä tuntui kuin isä ja veli olisivat seisoneet vieressä, kun hän polvistui rukoilemaan. Oi, kuinka hän rukoili!

Monessa suhteessa oli hän vain lapsi. Koko ikänsä oli hän viettänyt rajoitettua, elämää joko kuolemaa odottavan isänsä vuoteen ääressä tai myöhemmin Ursulan luostarin neljän seinän sisällä. Ja koko sinä aikana oli hänen sieluaan ruokittu mietiskelevällä, haltioituneella uskonnolla, eräänlaisella pyhitetyllä taikauskolla, jonka vastustamista hän olisi pitänyt pyhyyden häväistyksenä.

Ensimäisen askeleensa naisena astui hän vala huulillaan; siitä asti oli hän järkähtämättömän velvollisuudentunteen pakoituksesta ruoskinut itseään kokonaiset päivätkin hänelle määrättyä suurta tehtäväänsä muistaakseen.

Sen laiminlyöminen olisi hänestä ollut samaa kuin Jumalan kieltäminen.

Hänellä oli vain hämärä käsitys uskonnon opillisesta puolesta. Kiirastuli oli hänestä pelkkä sana, mutta sellainen, joka esitti tosihengellistä tilannetta — odotusta, levottomuutta, surua. Aluksi epäröiden, mutta sittemmin varmasti hän uskoi veljensä sielun kärsivän syystä, että hän oli ollut liian heikko valaansa täyttämään.

Kirkko ei ollut voinut häntä auttaa. Hänen kirkkokuntansa papit olivat hajoitetut ahdistetun, kiusaantuneen Ranskan kaikkiin maanääriin. Häntä ei ollut kukaan auttamassa eikä lohduttamassa. Rauhaisa, mietiskelevä luostarielämä oli vain suurentanut hänessä juhlallisuuden tunnetta, jonka hänen tehtävänsä aiheutti.

Se oli totta, se oli välttämätöntä, koska se oli niin kovaa.