Äänettömästi kohauttaen olkapäitään hän lakkasi ajattelemasta ikävyyksiä tuottavaa kirjesalkkua ja meni ovelle.
Kun kolmanteen käskyyn ei tullut vastausta, oli ovi jo työnnetty auki ulkoapäin ja Déroulède huomasi edessään viisi miestä.
»Kansalainen Merlin!» sanoi hän hiljaa tuntiessaan etumaisen miehen.
»Hän itse, kansanvaltuutettu», vastasi jälkimäinen hymyillen ivallisesti, »teidän palvelijanne.»
Anne Mie seisoessaan eteisen nurkassa oli kuullut nimen, ja se herätti hänen sydämessään suurta inhoa.
Merlin! Häpeällisen epäiltyjen lain keksijä, joka oli kiihottanut ihmiset toisiaan vastaan, isän poikaansa, veljen veljeään, ystävän ystäväänsä vastaan, oli tehnyt jokaisesta inhimillisestä olennosta verikoiran, joka vainusi kanssaihmistensä jälkiä ahdistellen heitä, ettei häntä itseään olisi ahdistettu, ilmiantaen, vakoillen, yllyttäen heitä, ettei häntä itseään olisi ilmiannettu.
Ja hän, Merlin, riemuitsi tästä pirullisimman ilkeästä laista, mitä koskaan on laadittu ihmisrotua alentamaan.
Carnavalet’n museossa on hänen kuvansa, piirrettynä juuri ennen kuin hän vuorostaan meni sovittamaan rikoksiaan samalle giljotiinille, jota hän oli teroitellut ja käyttänyt uupumatta toveriensa kukistamiseksi. Taiteilija on onnistuneesti kuvannut hänen irstaan, velton, renttumaisen vartalonsa, hänen pitkät raajansa, kapean päänsä, käärmemäiset silmänsä ja hiukan sisäänpäin kääntyneen leukansa. Niinkuin hänen mallinsa ja esikuvansa Marat' niin Merlinkin teeskenteli likaisissa, risaisissa vaatteissa. Todellinen sansculottismi — lähimäisten laahaaminen yhteiskunnallisten rappujen alimmalle portaalle — esiintyi perinpohjin tämän suuren vallankumouksen huomattavan tuotteen kaikissa teoissa.
Déroulèdekin, jonka jalo, kaikkiymmärtävä sydän sääli ihmiskunnan heikkouksia, säpsähti nähdessään siivottomuuden hengen ruumiillistumisen aaveen, ainoan, mikä oli jäännös vallankumouksen alkuunpanijat jaloista, kuvitelluista teorioista.
Merlin irvisteli nähdessään Déroulèden seisovan siinä tyynenä, tunteettomana, hyvin puettuna ikäänkuin valmiina vastaanottamaan kunnioitettua vierasta, vaikka saikin haasteen alistua suurimpaan loukkaukseen, mitä ylpeää miestä on koskaan vaadittu kärsimään.