Jos sielu saa hetken tuskissa sovittaa elinkautisen syntinsä, silloin tosiaan Juliettekin hyvitti sen yhdessä kauheassa sekunnissa,.
Hänen omatuntonsa, hänen sydämensä, hänen koko olentonsa nousi kapinaan hänen omaa rikostaan vastaan. Hänen valansa, hänen elämänsä kaikessa kauheudessaan.
Ja kaikki oli liian myöhäistä.
Déroulède seisoi leppymättömän vihollisensa edessä. Merlin antoi määräyksiä miehilleen talon tarkastamisesta, ja siinä aivan matkalaukulla oli kirjesalkku nähtävästi sisältäen paperit, joihin Juliette edellisenä päivänä oli kuullut Déroulèden viittaavan puhuessaan ystävälleen sir Percy Blakeneylle.
Selittämätön vaisto ilmaisi Juliettelle, että paperit olivat salkussa. Hänen silmänsä kiintyivät siihen kuin lumottuina. Hirveä kauhu jännitti häntä vielä sekunnin verran, samalla kun kaikki hänen ajatuksensa, hänen kaipauksensa, hänen halunsa keskittyivät luon yhden esineen pelastamiseen.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän oli siepannut sen ja heittänyt sen sohvalle. Sitten istuutuen itse viereen, ryhti kuin kuningattarella ja suloisena kuin pariisitar ainakin hän levitti hameensa runsaat laskokset ikävyyksiä tuottavan salkun yli peittäen sen kokonaan näkyvistä.
Eteisessä Merlin määräsi kaksi miestä seisomaan Déroulèden kahden puolen, ja kaksi muuta seuraamaan itseään huoneeseen. Sitten hän astui itse sisään, hänen tihrusilmänsä koettivat tunkea katsettaan puolihämärään, joka oli sitäkin tuntuvampi, kun eteinen oli kirkkaan valoisa.
Hän ei ollut nähnyt Julietten liikettä, mutta oli kuullut hänen hameittensa kahinan hänen istuutuessaan sohvalle.
»Kansanvaltuutettu, huomaan, ettette ole yksin», sanoi hän virnistellen, kun hänen käärmemäiset silmänsä sattuivat nuoreen tyttöön.
»Kansalainen Merlin», vastasi Déroulède mahdollisimman tyynesti — »vieraani, kansatar Juliette Marny. Näissä olosuhteissa tiedän hyödyttömäksi pyytää kunnioitusta naisille, mutta pyydän teitä muistamaan mikäli mahdollista, että vaikka kaikki olemmekin tasavaltalaisia, olemme myöskin ranskalaisia ja kaikki vielä yhdenveroisia kohteliaisuuskäsitteissämme äitejämme, sisariamme tai vieraitamme kohtaan.»