Miehekäs ja ylpeä Déroulède ei voinut olla hänelle kiitollisuuden velassa henkensä pelastamisesta, mutta kuitenkaan hän ei voinut hylätä avustusta paljastamatta Juliettea auttamattomasti.
Hän ei edes uskaltanut katsahtaa Julietteen, sillä hän tunsi heidän molempain hengen olevan sillä hetkellä hiuskarvan varassa. Merlinin terävät tihrusilmät vaanivat värähtämättä häntä keksiäkseen pienimmänkin pelon tai syyllisyyden välähdyksen hänen ilmeissään.
Juliette istui tyynen rauhallisena ja halveksivannäköisenä, ja Déroulèdesta hän näytti entistä enemmän enkelimäiseltä ja saavuttamattomalta. Déroulède olisi voinut jumaloida häntä hänen rohkeutensa ja kekseliäisyytensä tähden sekä sen erilaisuuden tähden, mikä eroitti hänet raaoista olennoista, jotka täyttivät huoneen likaisten vaatteittensa hajulla, karkeilla pilapuheillaan ja äänekkäillä huomautuksillaan.
»Kansanvaltuutettu, huomaan, ettette vastaa», virnisteli Merlin hetken kuluttua.
»Kansalainen, huomautus ei ansaitse vastausta», vastasi Déroulède hiljaa. »Palvelukseni tasavallan hyväksi tunnetaan yleisesti. Olisin luullut yleisen turvallisuuskomitean halveksivan nimetöntä ilmiantoa, joka kohdistuu Ranskan kansan uskolliseen palvelijaan.»
»Yleinen turvallisuuskomitea tietää parhaiten omat asiansa», keskeytti Merlin töykeästi. »Sitä parempi teille, jos syytös on väärä. Otaksun», lisäsi hän ivallisesti hymyillen, »ettette tee vastarintaa näiden kansalasten minun johdollani tarkastellessa taloanne.»
Sanaa sanomatta ojensi Déroulède vierellään seisovalle miehelle avainkimpun. Vastustus tai väittely oli turhaa vieläpä vahingollistakin.
Merlin oli määrännyt matkalaukun ja kirjoituspöydän tarkastettaviksi, ja kaksi miestä purki kiireesti molempain sisällyksen lattialle. Mutta kirjoituspöytä sisälsi ainoastaan muutamia yksityisiä talouslaskuja ja puheiden suunnitelmia, joita Déroulède oli eri aikoma pitänyt kansalliskonventin istunnoissa. Niiden joukosta. Merlin kiihkeästi sieppasi muutamia Déroulèden Charlotte Cordayn hyväksi pitämän suuren puolustuspuheen lyijykynämerkintöjä, ja hänen likaiset, petolinnun kynsiä muistuttavat kätensä puristivat paperipalaa kuin tervetullutta saalista ainakin.
Muuta tärkeätä ei löytynyt. Ajattelevana ja toimeliaana miehenä Déroulède omasi todellakin vakaumuksen innon olematta huoleton kiihkoilija. Kirjesalkussa olevia papereita, jotka hän aikoi viedä mukanaan Conciergerien piti hän suunnitelmiensa onnistumiseksi välttämättöminä, muussa tapauksessa hän ei olisi niitä ollenkaan säilyttänyt, ja ne olivatkin ainoat todistuskappaleet, jotka voitiin esittää häntä vastaan.
Matkalaukkuun oli pakattu vain muutamia tarpeellisia esineitä kuukauden Conciergeriessä oleskelua varten, ja miehet Merlinin johtamina koettivat turhaan löytää jotain, mitä tahansa, jota olisi voitu tulkita Déroulèden ja siellä olevan onnettoman vangin petolliseksi kirjeenvaihdoksi.