Merlin miehineen palaa pian. Näytelmää ei voida jatkaa heidän palattuaan, ja niinkauan kuin vaarallinen kirjesalkku oli Déroulèden yksityiskirjastossa, oli hän vihollisensa käsissä uhkaavassa vaarassa.
Hetkisen hän arveli piilottaa salkun omiin vaatteisiinsa, mutta tuokion harkinta osoitti sellaisen toimenpiteen arvottomuuden. Itse hän ei ollut nähnyt papereita; mikä tahansa niistä saattoi olla Déroulèden syyllisyyden täysi todiste; kirjeenvaihdossa oli mahdollisesti käytetty hänen omaa käsialaansa.
Raivoisan nolattuna ja kiihottuneena Merlin ehkä määrää hänet tarkastettavaksi! Moisen loukkauksen kauhu vapisutti häntä, mutta siihenkin hän olisi alistunut, jos vain siten olisi voinut pelastaa Déroulèden. Siitä ei hän kuitenkaan saattanut olla varma, ennenkuin hän oli tarkastanut paperit, ja siihen ei ollut aikaa.
Hänen ensimäinen ja suurin ajatuksensa oli: Pois Déroulèden yksityiskirjastosta vaaralliset paperit muassa. Niistä ei saa löytyä jälkeäkään talossa, jos mieli vapauttaa Déroulède kaikista epäluuloista.
Juliette nousi sohvalta ja kurkisti oven raosta. Eteisessä ei ollut ketään, mutta vasemman siipirakennuksen yläkerrasta kuului selvään sotilaiden raskaat askeleet ja silloin tällöin Merlinin raaka nauru.
Juliette kuunteli hetkisen saadakseen selville mitä tapahtui. Miehet olivat varmaan kaikki menneet Déroulèden makuuhuoneeseen, joka oli viimeinen vasemmalla ensi kerroksen käytävän päässä. Varmaankin oli kylliksi aikaa päätöksen toteuttamiseen.
Parhaansa mukaan hän piilotti paksun nahkasalkun hameensa laskoksiin. Sillä hetkellä ei ollut kysymys sen vähemmästä kuin hänen hengestään. Jos joku sotilaista tapaa hänet portailla, ei mikään voi pelastaa häntä eikä — mahdollisesti — Déroulèdeakaan. Jos taas hän jää paikalleen ja antaa asiain vapaasti kehittyä, hänet varmasti keksitään. Hän päätti uskaltaa.
Äänettömästi hän pujahti huoneesta kiirehtien suuria tammiportaita ylös. Innokkaasti tarkastaessaan Déroulèden makuuhuonetta Merlin miehineen ei ollenkaan huomannut mitä takana tapahtui. Juliette saapui käytävään ja kääntyen äkkiä oikealle juoksi äänettömästi paksun aubussonilaisen maton yli omaan huoneeseensa.
Siihen ei kulunut minuuttiakaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kuuli Merlinin määräävän yhden miehen vahdiksi käytävään, mutta silloin hän oli jo onnellisesti omassa huoneessaan. Hiljaa hän sulki oven.
Pétronelle koko iltapäivän ahkerasti pakattuaan nuoren emäntänsä tavaroita oli nukahtanut nojatuoliin. Tietämättä kauheista tapauksista, jotka nopeasti seurasivat toisiaan, kuorsasi kunnioitettava vanhus rauhallisesti kädet tyytyväisesti ristissä korkealla povella.