Tottuneena noudattamaan emäntänsä käskyjä nousi Pétronelle heti sanaakaan hiiskahtamatta.
»Olen lopettanut vähien tavarainne pakkaamisen, lemmikkini. Kas niin, miksette käskenyt minua polttamaan noita papereita? Nyt olette tahrannut sievät kätösenne ja —»
»Hiljaa, Pétronelle, hiljaa!» Virkkoi Juliette kärsimättömästi! samalla lempeästi työntäen kielasta vanhusta ovea kohden. »Juoskaa nyt nopeasti keittiöön, älkääkä lähtekö sieltä, ennenkuin kutsun. Ja Pétronelle», lisäsi hän, »te ehkä näette sotilaita talossa.»
»Sotilaita! Armahtakoon hyvä Jumala meitä!»
»Pétronelle, älkää pelästykö. Mutta he saattavat kysyä teiltä jotain.»
»Kysyäkö?»
»Niin minusta.»
»Aarteeni, lemmikkini», huudahti Pétronelle pelästyneenä. »Ovatko nuo pirut —?»
»Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta tiedättehän, että tähän aikaan on aina vaara tarjolla.»
»Hyvä Jumala! Pyhä Maria! Jumalan äiti!»