Rosenstein sanoi tämän erinomaisen valeitten sarjan menettämättä ollenkaan tyyneyttään. Hänen hermostumisensa haihtui kokonaan ja kuta pitemmälle hän pääsi kertomuksessaan, sitä uskottavammaksi se muuttui, sillä kaikki asianhaarat tuntuivat niin kieltämättömästi mahdollisilta, että András rupesi suuresti epäröimään. Hämmästyen yhä enemmän koetti hän saada selville juutalaisen oikeat ajatukset tuon imartelevan viattomuuden naamion alta, sillä hänen rehellinen luonteensa hylkäsi sen huomattavan tosiasian, että toinen noista kahdesta miehestä — joko kreivi tahi juutalainen — syötti hänelle täydellisen sarjan valeita. Ollen vaatimaton ja rehellinen halusi hän ennen kaikkea olla oikeudenmukainen, ja kiinnittämättä huomiotaan muuhun tuntui hänestä, että kummallakin, sekä kreivillä että juutalaisella, oli yhtä suuri oikeus tulla uskotuksi.
Rosenstein oli elämänsä aikana tottunut huomaamaan jokaisen muutoksen ihmiskasvoissa. Nuoren talonpojan terävät ja rehelliset silmät olivat täydelliset hänen mielensä kuvastimet, ja juutalainen huomasi pian kertomuksellaan olevan sellaisen totuuden tunnun, että Andráksen vakaumus hänen syyllisyydestään alkoi vakavasti horjua.
»Kumminkaan», jatkoi hän hetken kuluttua, »en pakota teitä uskomaan sanojani umpimähkään koettelematta niiden totuutta. Tässä ovat noista kolmesta lainasta saamani velkakirjat. Bideskuty’n Gyuri on allekirjoittanut ne, eikä hän suinkaan halunne kieltää omaa nimikirjoitustaan. En tiedä, millaisia valeita hän on syöttänyt teidän kunnia-arvoisuudellenne. Mies, joka ei kunnioita uskontoa, ei voi kunnioittaa rehellisyyttäkään, mutta nimikirjoitustaan ei hän voi kieltää».
»Hän ei kiellä nimikirjoituksiaan, mutta hän sanoi sinun pakottaneen hänet kirjoittamaan aina kahteen paperiin, joita hän ei lukenut. Hän tunnustaa saaneensa nuo rahat ja myöntää suostuneensa maksamaan niistä tuon suunnattoman koron, mutta vaikka hän ei kielläkään, että hallussani olevien velkakirjain allekirjoitukset ovat hänen, ei hän kumminkaan sano tietävänsä mitään niiden sisällöstä».
»Ja uskooko teidän kunnia-arvoisuutenne todellakin, sellaiset tiedot kuin teillä on liikeasioista, ihmistä niin tyhmäksi, että hän allekirjoittaa papereita lukematta niitä ensin läpi saadakseen selville, mitä ne sisältävät»? kysyi Rosenstein kohauttaen hartioitaan.
Hän löi tässä ehkä tietämättään valttinsa pöytään. Ei voida nimittäin ollenkaan epäilläkään, että talonpojasta Bideskuty’n kielto paperien sisällön tuntemisesta tuntui aivan mahdottomalta, vaikka hän ei todellisuudessa ollut epäillytkään jalon kreivin vahvistusta, ennenkuin hän oli puhutellut Rosensteiniä. Nyt kun juutalainen huomautti siitä ivallisesti, tuntui se hänestä kokonaan mahdottomalta ja epäkäytännölliseltä.
Vielä kerran tarttui hän pöydällä oleviin papereihin ja luki ne vielä kerran läpi hyvin huolellisesti hämmästyen nähtävästi yhä enemmän. Ne vahvistivat täydellisesti juutalaisen puheet tosiksi, koska Bideskuty niissä tunnusti velkansa ja suostui maksamaan tuon suunnattoman koron. Mistään varmuuksista ei niissä kumminkaan ollut sanaakaan. Juutalainen tarkasteli Andráksen kasvoja riemukkaasti.
»Tulipalon jälkeen, teidän kunnia-arvoisuutenne, kun herra kreivi halusi enemmän rahaa ja minusta alkoi tuntua liikeyritykseni uskalletulta, vaadin Bideskuty’n asuinrakennukset ja tontin varmuudeksi seuraavasta lainasta. Minun oli pakko menetellä niin omien etujeni vuoksi saadakseni pätevän aseen häntä vastaan. Muistakaa, ettei minulla ole muuta varmuutta tuosta hänelle lainaamastani suuresta summasta, ja niin kauan kuin minulla on tämä, voin pakottaa hänet maksamaan noiden muidenkin lainojen korot. Tiedän, ettei jalo kreivi halua luopua asunnostaan niin kauan kuin hänellä on vielä mitallinenkin vehnää, jonka hän voi luovuttaa minulle silloin kun tulen vaatimaan korkoja».
»Olin valmistautunut, että siirrät tuon taloa vastaan antamasi lainan minulle», sanoi András, »ja senvuoksi otin rahatkin mukaani».
»Kuinka teidän kunnia-arvoisuutenne voi ehdottaa sellaista»? sanoi Rosenstein hämmästyen. »Jos luovun tuosta ainoasta hallussani olevasta varmuudesta, ei minulle jää mitään keinoa saada floriiniakaan pääomastani takaisin, puhumattakaan koroista, joita en silloin voi pakottaa häntä maksamaan. Te olette saanut Kisfalun, Bideskuty’n ja Zárdan varmuudeksi, mutta onko minulla mitään»?