»Ilonka oli surra itsensä melkein kuoliaaksi», vastasi äiti kyyneleisin silmin. »Hän kuvitteli olevansa rakastunut tuohon raakalaiseen eikä halunnut syödä eikä nukkua, ennenkuin hän sai meidät suostumaan avioliittoon. Mielestämme oli parempi nähdä hänet talonpojan nimellisenä vaimona kuin ruumisarkussa».
»Minusta oli tuo vain anteeksiantamatonta heikkoutta», sanoi eräs vanha rouva, joka oli kreivittären sukulainen ja senvuoksi oikeutettu sanomaan ajatuksensa suoraan. »Nuoret tytöt eivät kuole niinkään helposti. Sinun olisi pitänyt viedä hänet Budapesthiin, jossa hän piankin olisi unhottanut nuo tyhmät haaveensa».
»Gyuri on ollut aina niin heikko vastustamaan Ilonkaa», sanoi kreivitär
Irma huoaten.
»Mutta miten, taivaan nimessä, se vihdoin päättyykään? Aiotteko hakea paavilta erivapautusta?»
»Tietysti koetamme saada avioliiton puretuksi! Nykyään on kumminkin lapsi raukkamme hyvin onnellinen luonamme, ja András on hyvin rikas. Emme puhu hänestä milloinkaan Ilonkan kuullen, emmekä…»
»Hänen sydämensä ei todellakaan näytä olevan murtunut ainakaan nyt», sanoi kreivitär Kantássy katsoen huoneen poikki Ilonkaan, joka loistaen nuoruudestaan ja kauneudestaan, ja ollen melkein meluavan iloinen, nauroi ja lörpötteli miesjoukossa, joka nähtävästi hyvin innostuneesti auttoi nuorta suottaleskeä unhottamaan, että jossakin taustalla oli olemassa salaperäinen aviomies.
»Nuori Madách näyttää olevan yhtä rakastunut Ilonkaan kuin ennenkin», sanoi vanha täti.
»Kaikesta päättäen, rakkaani», vihjaisi muudan rouva tyynesti, »on sinulla tuossa vaikeuden paras ratkaisu. Nuori Madách on armeijamme paras pistoolilla ampuja. Käske vävysi tänne katsomaan, miten Feri kosiskelee Ilonkaa ja anna hänen kiihtyä niin, että hän vaatii kilpailijansa kaksintaisteluun… Madách voi tappaa talonpojan ensin ja tulla hänen sijaisekseen sitten jälkeenpäin —»
»Aatelismies ei voi taistella talonpojan kanssa», sanoi kreivitär haaveillen.
»Rakkaani, onhan aina olemassa poikkeuksellisia olosuhteita».