Häntä ympäröi jonkunlainen romanttinen kehä, joka johtui hänen yksinäisestä lapsuudestaan ja noista hänen salaperäisistä opinnoistaan, joita hänen naapurinsa luulivat perinpohjaisimmiksi kuin ne olivatkaan, ja ennen kaikkea hänen miehekkäästä ryhdistään ja kirkkaista silmistään, joihin oli ilmestynyt jotakin uhmaavaa tulisuutta, jonka kumminkin hänen alituinen iloinen hymynsä jäähdytti. Pian olivat kaikki kylän kaunottaret rakastuneet häneen ja usein sai hän sunnuntain tanssiaisten jälkeen otella mustasukkaisten nuorukaisten kanssa heistä. Mutta nyt oli katkeruus haihtunut niin kokonaan hänen luonteestaan, että nuo alussa niin uhkaavilta näyttävät riidat loppuivat aina Andráksen hyväluontoiseen ja iloiseen myöntyväisyyteen. Sitäpaitsi osti hän aina pari pulloa parasta Heven maakunnan viiniä sovinnoksi, hukuttaakseen siihen jokaisen salaisen mustasukkaisuuden tunteen tuota kaunista nuorukaista kohtaan, joka oli niin antelias ja hauska toveri.
Mutta huolimatta hänen kiintymyksestään kauniimpaan sukupuoleen ei hän kumminkaan mennyt naimisiin, vaan pysyi samana jumaloituna varakkaana tilallisena, jollainen hän oli ollut vaikeinakin aikoina. Hän hakkaili kaikkia ja oli rakastuvinaan useaan, mutta ei kukaan noista kauniista tytöistä, jotka kävelivät reippaasti kirkkoon sunnuntai-aamuisin, voinut kehua, että rikas Keményn András oli ehdottanut avioliittoa hänelle. Kun vanhemmat naiset ja miehet kujeillen sanoivat jotakin tyttöä Kisfalun tulevaksi emännäksi, sanoi András nauraen:
»On hyvin surullista, että rakastan heitä kaikkia. En voi viedä heitä kaikkia Kisfaluun, sillä siellä ei ole tilaa niin monelle eikä äitini sellaista sitäpaitsi hyväksyisikään. Ja jos valitsen, niin voinko valita satojen kaunottarien joukosta käyttäytymättä hyvin raa'asti muita yhdeksääkymmentäyhdeksää kohtaan, joita myöskin rakastan»?
Kun hänen äitinsä joskus ystävällisesti huomautti, että hän joskus tulevaisuudessa halusi nähdä pojanpoikiansa ympärillään, kietoi András kätensä hänen kaulaansa ja suudeltuaan hänen ryppyisiä poskiaan sanoi:
»Äiti, Heven maakunnassa ei ole muita pyhimyksiä kuin sinä. Kun joku enkeli laskeutuu taivaasta, pyydän häntä vaimokseni, mutta siihen asti aion vain rakastaa pyhimystäni».
Äiti huokaisi ja tytöt itkivät, ja viidenneljättävuotias András oli vielä velvollisuutensa täyttävä naimaton poika.
VII
LAINAAJA JA KORKO.
Emäntä oli hakenut haarikallisen vanhinta viiniään ja asettanut sen pöydälle, joka oli parhaiten piilossa auringolta. Hän pyyhki nopeasti esiliinallaan pöydän ja penkin puhdistaakseen ne pienimmistäkin tomuhiukkasista.
»Hei, mutta tehän kaunistutte kaunistumistanne joka päivä, Zsuszi, te sieluni valo!» sanoi András sydämellisesti hänen korvaansa samalla kun hän kiersi käsivartensa hänen solakan vartalonsa ympärille ja suuteli hänen lumivalkoista niskaansa. »Jos olisin teidän miehenne ja herranne, jona monesta syystä haluaisin olla, ei minulla olisi hetkenkään rauhaa. Hänellä on kai täysi työ estäessään vieraita kiertämästä käsivarsiaan tämän solakan vartalon ympärille?»