»Ole vaiti, vanhus! Sanoin sinulle, etten halua lainata enää enempää, vaan ainoastaan ostaa».
Rosenstein pudisti päätään.
»Tein voitavani. Tarjosin niin paljon kuin hän vain olisi halunnut, mutta hän ei halunnut myydä».
Nuoren talonpojan kasvot muuttuivat hyvin pettyneen näköisiksi ja käsi, jossa piippu oli, puristautui niin lujasti sen ohuen varren ympärille, että se oli melkein katketa.
»Hän on aivan hullu», toisti hän hetken kuluttua. »Lainoja ei ole annettu hyvinkään useiksi vuosiksi ja vaikka korko onkin mitätön, ei hän kumminkaan voi milloinkaan maksaa takaisin pääomaa, jonka hän on tuhlannut kokonaan noihin kirottuihin koneihin ja rakennukseen. Ennemmin tahi myöhemmin on hänen luovuttava maastaan, mutta haluan saada sen omakseni tänään. Olen niin rikas, että voin maksaa hänelle niin paljon kuin hän vain haluaa. Hän on todellakin tyhmä».
»Varmasti! Tuo jalo kreivi sanoo, ettei hän myy jalanleveyttäkään maastaan kenellekään talonpojalle eikä juutalaiselle».
»Silloin sanon Jumalan nimessä!» huudahti András lyöden suuren nyrkkinsä jymähtäen pöytään.
Vasama, jonka juutalainen ihmeellisen viekkaasti oli suunnannut suojattiinsa, oli sattunut. Loukkaus, jonka juutalainen sanoi kreivin suunnanneen talonpoikaan vertaamalla häntä heidän halveksittuun rotuunsa, pani Andráksen kasvot kalpenemaan raivosta, mutta tottunut kun hän oli hillitsemään itsensä, pääsi hänen parempi minänsä voitolle. Tämän miehen edessä, jota hän käytti välittäjänään, pakotti hän itsensä pysymään rauhallisena ja toisti hyvin tyynesti:
»Hän on todellakin tyhmä»!
»Kuulkaahan nyt», sanoi juutalainen innokkaasti, »teidän asemanne paranee vuosi vuodelta. Bideskuty’n Guyri on kiinnittänyt koko tilansa nyt-teille lukuunottamatta päärakennusta, puutarhaa ja muutamia talleja. Muistakaa sanani, että tänään hänelle Zárdaa vastaan lainaamanne rahat eivät riitä hänelle puoleksi vuodeksikaan, jos hän aikoo tuhlata jokaisen floriinin yhtä nopeasti kuin tähänkin asti. Kuuden kuukauden kuluttua haluaa hän jälleen lisää ja sitten taasen. Teillä on paljon rahaa ja te voisitte antaakin hänelle paljon, mutta hänellä ei ole enää antaa teille maata vastineeksi. Silloin voitte kieltäytyä lainaamasta hänelle enempää ja maa on teidän».