»Silloin koettaa hän lainata rahaa maksaakseen velkansa noilta, joita hän sanoo vertaisikseen», sanoi András synkästi.
»Noilla tasankojamme jaloilla kreiveillä ei ole milloinkaan niin paljon rahaa, että he voisivat sitä lainata. He tuhlaavat jokaisen kolikon syömiseen, juomiseen ja voittaakseen naapurinsa ylellisyydessä ja komeudessa. Sitäpaitsi, jos suostutte lainaamaan enemmän rahaa maata vastaan kuin sen arvo todellisuudessa on, ei kukaan osta noita kiinnityksiä».
»Eivät ne osta niitä sen mieluummin, vaikka joku teikäläinen olisi antanut rahat niin suurta korkoa vastaan, että tilanomistaja tekee melkein vararikon voidakseen maksaa sen. Vaatimukseni ovat niin mitättömät, että jokainen voi maksaa ne helposti ja vielä koota suuret varat itselleen».
»Tiedän, tiedän», vastasi juutalainen nopeasti. »Olen usein neuvonut teitä vaatimaan enemmän korkoa rahoillenne».
»En voi ruveta koronkiskuriksi. Minun on kyllä pakko sijoittaa rahani, koska minulla sellaista on, ja haluan ostaa tuon maan, mutta ei äitini enkä minäkään rupea likastamaan käsiäni koronkiskomisella.. Kuinka suuren koron maksaa kreivi minulle tästä viimeisestä kahdestasadastaviidestäkymmenestätuhannesta»?
»Viisituhatta mitallista vehnää, neljäkymmentä nautaa ja viisikymmentä lammasta», vastasi Rosenstein ojentaen paperin Andrákselle. Kun tämä luki, mitä paperissa oli, katseli juutalainen häneen hyvin levottomasti.
»Niin, kyllä tämä näyttää olevan kunnossa», sanoi András, taivutti paperin kokoon ja pisti sen taskuunsa.
»Arvailen nyt vain», lisäsi hän sitten, »kuinka suuren korvauksen sinä olet kiristänyt itsellesi».
»Tiedättehän varmasti, etten saa muuta kuin mitä te hyväntahtoisesti annatte minulle».
»Annoin sinulle jo parisataa floriinia vaivoistasi. Riittävätkö ne»?