Viisi minuuttia myöhemmin tuli tuo loistava ilmiö Kantássyn tyttöjen kanssa, joiden ei millään tavoin halveksittava kauneus lisäsi vain hänen sulouttaan, lämpiöön reippaasti, suloisesti ja niin iloisena kuin leivonen, tietoisena oinasta kauneudestaan ja ilahduttaen omia hovimiehiään läsnäolollaan kuin pieni kuningatar.
»Vanhan enon kieltämättömin etuoikeuksin, kultaseni», sanoi vanha Palotay suudeltuaan kauniin tytön poskia. Kaikki nuorukaiset olivat silloin sen näköisiä kuin he olisivat toivoneet tukkansa nopeasti muuttuvan harmaaksi, että he siten olisivat saaneet saman toivotun etuoikeuden.
Mutta Ilonka hymyili ja niiasi kaikille yhtä suloisesti, suuteli vanhojen rouvien lihavia ja laihoja käsiä, ja salli hymyillen jokaisen vanhemman herran suudella kauniita poskiaan. Ainoastaan äidin terävä silmä huomasi tuon tuskin näkyvän punan ja luomien heikon värähtelyn, kun Ilonka huomasi Madách'in Ferin ja tervehti häntä.
Tämä oli vielä aivan nuori mies, joka oli pukeutunut jonkun ratsurykmentin vapaaehtoisten vormuun. Hän oli pitkä ja solakka, ja näytti hyvin kauniilta ahtaassa takissaan ja ahtaissa punaisissa polvihousuissaan, jotka muodostivat kirkkaan väriläikän Ilonkan valkoisen puvun vierelle. Mutta hänen isänsä oli tuhlannut poikansa perinnön rajattomaan vieraanvaraisuuteen, vanhanaikainen koti oli joutunut juutalaisten haltuun ja Madách’it elivät eräässä pienessä talossa Kecskemét'issä eivätkä voineet kouluttaa poikaansa valtiomieheksi. Liikkeessä oli huhuja, että poika menee pian naimisiin erään vieniläisen rikkaan kauppiaan tyttären kanssa.
Mutta kummallista oli, että nuorukainen näytti vastahakoiselta, eikä vanhalla kreivi Madách’illa ollut nähtävästi minkäänlaista vaikutusvaltaa poikaansa, vaan salli tämän jäädä naimattomaksi, vaikka rikas avioliitto, joka olisi korvannut menetetyn omaisuuden ja kullannut heidän vanhan pienen kruununsa, olisi voitu päättää jo aikoja sitten. Ferillä sanottiin olevan taipumusta sotilaselämään, jota ei pidetty oikein sopivana eikä kyllin ylimyksellisenä alana Madách'ien vanhan perheen jäsenelle, perheen, jonka suku ulottui taaksepäin aina tatarilaisten hyökkäykseen saakka. Ei voida siis ollenkaan ihmetellä, että kreivitär Irman kasvot synkkenivät, kun hän huomasi tyttärensä punastumisen ja kuuli miten sydämmellisesti ja suloisesti tervehdys: »Isten hozta» lausuttiin. Aavistamatta kumminkaan ollenkaan tuota nousevaa myrskyä seisoi Ilonka onnellisena, punastellen ja nauraen iloisesti, luvaten tanssivuoroja illan tanssiaisiin ja suostuen lukemattomiin ratsastus-, vene- ja kalastusretkiin, joita pantaisiin toimeen seuraavien päivien kuluessa.
Viisi minuuttia myöhemmin lyöpi suuri lämpiön kello kaksi kertaa, ja täsmällisesti minuutilleen aukaisee vanha Jánko ovet ja ilmoittaa päivällisen olevan valmis.
Kaikki ovat samanarvoiset tässä vieraanvaraisessa talossa, mitään muodollisuuksia, seurustelun sääntöjä ja etuoikeuksia ei käytetä, vaan iloisesti näyttävät isäntä ja emäntä tietä, nuorten ja vanhain vierasten seuratessa heitä nauraen ja hauskoin aavistuksin ruokasaliin. Mustalaissoittokunta on jo paikoillaan sen toisessa päässä ja kun vieraat tulevat huoneeseen, alkaa se soittaa mitä iloisinta csárdásta lopettamatta ennenkuin kukin on löytänyt paikkansa sen henkilön vierestä, jonka rinnalla kukin mieluummin haluaa istua.
Pöydän toisesta päästä loistavat isännän hyvännäköiset kasvot iloisesti vieraita vastaan, ja vastakkaisessa päässä istuu kreivitär kuin kuningatar kuunnellen, miten hänen pöytäkoristeitaan, hedelmien suuruutta ja puutarhan värikkäisyyttä imarrellaan. Ehkä hän tietää, että nuo kauniit lauseet ovat vain tavallisia kukkaiskielen ilmaisumuotoja, niin tavallisia heidän maassaan, ja muistaa, että hänen on toistettava ne silloin, kun hän vuorostaan matkustaa vierailemaan naapuriensa luokse, vaikka hän kumminkin on melkein varma, että hänen järjestelynsä, taloutensa ja keittotaitonsa ovat paremmat kuin kenenkään kuolevaisen tässä maailmassa. Tuollainen imartelu on kumminkin hauskaa kuunneltavaa, kun itse tietää varmasti, ettei se missään tapauksessa vastaa ollenkaan todellisuutta.
Piilossa äitinsä katseilta istuu Ilonka punastellen ja onnellisena. Feri on ihmeellisen taitavasti valloittanut paikan itselleen aivan hänen vierestään, ja iloiten voivat nyt nämä nuoret todeta, että he saavat istua vierekkäin ainakin kolme tuntia, sillä varmasti kuluu pitkälti aikaa, ennenkuin vanhemmat ihmiset ovat syöneet ja juoneet kyllikseen. Huudettuaan kovasti »Eläköön!» ja ojennettuaan täydet pikarinsa isäntää ja emäntää kohti, ovat vieraat käyneet ruokiin käsiksi. Ensimmäisten minuuttien kuluessa, kun pahin nälkä tyydytetään lautasellisella höyryävää lientä, ei mikään muu kuin lasien kilinä ja hopealusikoiden kalina keskeytä mustalaisten soittoa.
Palvelijat kulkevat reippaasti pöydän ympäri ja täyttävät täyttämistään laseja, jotka pian tyhjentyvät. Muutamien minuuttien kuluttua irtautuvat kielen kannat jälleen.