Bideskuty raukka saa kestää kiivaan hyökkäyksen kaikilta suunnilta uuden myllynsä ja koneittensa vuoksi. Hän pysyy taipumattomasi! kannallaan vedoten suunnitelmiinsa, joista hän ei itsekään ole oikein selvillä. Kaikki hänen vanhemmat vieraansa, jotka ovat samanarvoisia kuin hänkin ja sitäpaitsi varakkaita tilanomistajia, ennustavat mitä suurimpia onnettomuuksia, jotka tulevat häntä varmasti kohtaamaan, jos hän vain jatkaa noiden ulkomailta saatujen aatteittensa toteuttamista. Voihan kostava taivaantuli räjähdyttää nuo kirotut koneet ilmaan ja voivathan kaikki talonpojat tehdä kapinan noita pirullisia vehkeitä vastaan. Pienimmätkin muutokset niihin tapoihin, joilla monet sukupolvet ovat viljelleet maitaan, ovat näiden unkarilaisten aatelismiesten mielestä hullun yrityksiä ja kuulumattomia ennakkotapauksia unkarilaisen tasangon historiassa.
Mutta Bideskuty’n kreivi on miettinyt tätä kaikkea nuoresta pojasta alkaen, jolloin hänen isänsä aluksi koetti karkoittaa nuo ajatukset hänen aivoistaan. Koska vastustamishalu oli ne synnyttänyt, olivat ne muuttuneet vakaumukseksi, ja sitäpaitsi luuli hän varmasti onnistuvansa. Edistääkseen hulluja päähänpistojaan oli hän kumartunut melko syvälle salattuihin arkkuihin. Nyt uskalsi hän, kuten vanha pelaaja ainakin, panna peliin yhä enemmän ja enemmän ollen varma, että lopulta kumminkin onni kääntyy hänelle myönteiseksi, tuo rajaton onni, joka oli rakennettu tuon hänen suuresti parannetun menetelmänsä varmalle perustalle, ja jonka hän luuli saavuttavansa vähemmillä kustannuksilla ja työllä.
Bideskuty oli äärettömin kärsivällisyyksin lukenut läpi monta paksua kirjaa, jotka hän oli tilannut Budapestista, ja uskotteli nyt itselleen olevansa täydellisesti perillä lännen maitten uudenaikaisista suunnitelmista. Kuvitteluissaan näki hän jo olevansa maanviljelyksen tunnustettu erikoistuntija Puolan rajoilta Laithan rannoille saakka. Lukiessaan läpi nuo paksut kirjat oli hän saanut päähänsä jonkunlaista epämääräistä ja lisättyä tietomäärää lukuunottamatta jonkunlaisen toivon hankkia jotakin eroavaa nykyisiin elämäntapoihinsa. Hän alkoi haaveilla rikkauksista, hän, joka polveutui maantuotteilla elämään tottuneesta rodusta, alkoi epämääräisesti ikävöidä muitakin ylellisyyksiä kuin hienoa valkoista leipää ja maukkaita vanhoja viinejä. Edistys-sanan tarkoitus alkoi hänelle jo hieman selvitä, ja hän alkoi jo aavistaa, että maatilallaan asuvan unkarilaisen aatelismiehenkin elämällä voi olla muitakin velvollisuuksia kuin vahtia viljan kasvamista ja kesyttää villejä hevosia ajohevosiksi. Joskus tuo kummallinen vanhus paljasti itsensä, kuten silloinkin, kun hän kiusasi vanhaa Rosensteiniä, mutta hänen mielessään oli arvottoman sukuylpeyden rinnalla kumminkin epämääräinen tunne arvokkaisuudestaan ihmisenä.
Pöydän toisessa päässä oli Ilonka vihdoinkin rikkonut onnellisen vaitiolon.
»Minulle kerrottiin, ettet tulisikaan», sanoi hän syötyään liemen.
»Mutta sinähän tiesit paremmin, etkö tiennytkin»?
»En. Kuulin sinun matkustaneen Budapestiin karnevaaliin ja ajattelin…»
»Sinun pitää vain ajatella, että olet kauniimpi kuin kukaan muu tyttö, jonka jossakin voin kohdata. Kun Budapestissä näin jotkut kauniit kasvot, muistelin vain yhä enemmän sinua».
»Muistelitko minua»? sanoi Ilonka veikeästi hämmästyen.
»Kyllä kai sen tiedät, Ilonka», sanoi nuorukainen hilliten kiihkonsa.
»Tiedät minun…»