»Suokaa minulle anteeksi, kreivi, että keskeytän, mutta juuri tuo mylly onkin kaiken tämän levottomuuden syy. Muistakaa, ettemme ole niin oppineita kuin teidän korkeutenne, emmekä senvuoksi ymmärräkään kaikkia noita keinoja, miten tuli ja teräs pakotetaan tekemään ihmisten töitä. Se on peloittanut naiset kokonaan, ja miehet, vaikka he eivät halua tunnustaakaan pelkoaan, kiroilevat mielessään tuota laitosta, joka on vievä leivän heidän suustaan siten, etteivät he enää saa tarpeeksi palkkaa».
»Mutta, hyvä mies, olen uhrannut tuhansia tuohon myllyyn. Et suinkaan ole niin suuri tyhmeliini, että ehdotat minulle luopumista tuosta vuosia kestäneestä työstä senvuoksi, että muutamat taikauskoiset vanhat naiset ovat iskeneet pääsi täyteen kaikenlaisia pirullisia tyhmyyksiä»?
»Ei, ei senvuoksi», sanoi András kiihkeästi. »En luule ollenkaan, että teidän korkeutenne luopuu suunnitelmistaan jostakin mitättömästä syystä, vaan uskon varmasti, että teette sen säästääksenne tilallanne asuvat inmisraukat surusta ja levottomuudesta».
»Kunnon mies, sanoin sinulle jo äsken, että puhut kuin litkisit kirjasta, mutta kirjoissa on joskus hyvin paljon tyhmyyksiä. Kuulit kai, kun sanoin, että höyrymyllyni, jota te pian tulette polvistuen palvelemaan, on maksanut minulle neljännesmiljoonan. Luuletko minun heittävän niin suuren rahamäärän menemään»?
»Teidän korkeutenne ei tarvitsekaan tehdä sellaista», sanoi András kiihkeästi. »Jos tuo mylly on tullut maksamaan teille neljännesmiljoonan, haluan maksaa siitä niin paljon kuin haluatte — kolme- tahi neljäsataatuhatta floriiniakin».
»Vai sellaista se olikin», sanoi Bideskuty ivallisesti. »Näytät luulevan minua tyhmemmäksi, ystäväni, kuin itseäsi. Haluat ostaa myllyn, etkö haluakin, ja panna sen käyntiin omaksi hyödyksesi? Suunnitelmasi ei ole huono eikä tuo kaunis juttusi levottomista äideistä, raivostuneista talonpojista ja pustalla raivoavasta myrskystä ollut ollenkaan huonosti keksitty. Mutta siitä saat olla varma, ystäväni, ettei myllyä ole tehty myytäväksi».
»Teidän korkeutenne mielestä näyttää se olevan jonkunlaista huvia, kun saa nauraa talonpojille», sanoi András kylmäverisesti, »mutta teidän korkeutenne on väärässä. Haluan kyllä ostaa myllyn, ja kun teidän korkeutenne on suostunut myymään sen minulle, hajoitan sen».
»Hajoittaisitko sen»?
»Kyllä. Kaikki työmieheni, jotka nyt laiskoittelevat sallien viljan varista maahan leikkaamatta sitä, tulisivat vain hyvin onnellisiksi, jos he saisivat iskeä hakkunsa tuohon viilattuun rakennukseen. Neljännesmiljoonani tulee hyvin käytetyksi, kun näen heidän palaavan jälleen iloisesti työhönsä».
»Mutta, mies, onko sinulla sitten niin joutilaita rahoja?» huudahti Bideskuty, unhottaen hetkeksi kieltonsa ihmetellessään rikkauksia, joilla András tietämättään pöyhkeili.