»Muistat kai, äiti, nuo kolme velkakirjaa, jotka olen saanut kreiviltä hänelle lainaamistani rahoista ja niille juoksevasta korosta»?
»Kyllä, poikaseni, muistan ne kaikki».
»Haluaisin lukea ne sinulle jälleen, äiti, ja pyydän sinua punnitsemaan hyvin tarkasti mielessäsi, onko ehdoissa jotakin kunniatonta».
»Tiedän, ettei niissä ole mitään sellaista, András, ja korko on melko pieni, liian pieni, mielestäni».
»Ah, mutta äiti, tämä on hyvin merkityksellistä», sanoi András innokkaasti. »Minusta tuntuu kuin tässä olisi kysymyksessä joko elämä tahi kuolema. Sinun on kuunneltava jokaista sanaa niin tarkasti kuin et niitä ikinä ennen olisi kuullutkaan».
»No lue sitten, András».
»Ensimmäinen näistä papereista on nyt viiden vuoden vanha ja päivätty huhtikuussa 1855. Siinä on: 'Olen teille velkaa kolmesataatuhatta floriinia, ja suoritan siitä, kunnes maksan velan kokonaan takaisin, joka vuosi korkoa sata nautaa, joiden joukossa pitää olla kymmenen sonnia ja yhdeksänkymmentä lehmää, ja viisituhatta mitallista vehnää. Jos minä jonakin vuonna laiminlyön tämän maksuni ettekä te voi saada sitä vaatiessannekaan minulta, niin silloin Kisfalun kartano ja kaikki pellot, viinitarhat ja rakennukset Nádasdyn pustasta Bélan kylään ja Tarnan rannasta vastakkaisella puolella olevaan korkeaan tiehen asti muuttuvat peruuttamattomaksi omaisuudeksenne, mutta silloin ette enää ole oikeutettu vaatimaan minulta noita kolmeasataatuhatta floriinia! Alla on Bideskuty’n Gyurin nimi, jonka Rosenstein on todistanut. Siinä on myös karttamerkki, jonka hallitus vaatii ja jonka olen maksanut».
András lopetti ja katsoi levottomasti äitiinsä.
»Muistan», sanoi tämä, »että halusit lisätä karjaasi. Tuo kaikki on aivan luonnollista, poikaseni, eikä siinä ole mitään kunniatonta. Sitten sait jokaisesta Rosensteinille jälkeenpäin myymästäsi lehmästä sataviisikymmentä tahi parisataa floriinia. Tuo ei ole ainoastaan rehellistä, András, vaan myöskin hyvin jalomielistä».
»Toinen velkakirja on myös annettu kolmensadantuhannen floriinin vastineeksi, ja kuuluu: 'Maksan teille viisituhatta mitallista vehnää, kaksitoistatuhatta mitallista maissia ja sata lammasta, joista viisi pässiä, ja ellen maksa tätä korkoa joka vuosi ja ellette sitä vaatiessannekaan voi minulta saada, niin silloin kaikki peltoni, viinitarhani, Bideskuty’n alusmaat ja kaikki muut rakennukset paitsi päärakennusta, jossa asun, ja viereisiä talleja, muuttuvat peruuttamattomaksi omaisuudeksenne. Tämä paperi on päivätty kolme vuotta myöhemmin ja allekirjoitettu samoin kuin ensimmäinenkin».