Illallinen oli meluisampi ja iloisempi kuin mikään Bideskuty’ssa ennen syöty ateria. Palvelijain ja palvelijattarien oli ollut pakko seurata illan mullin-mallinlakia, ja harmaahapsinen tulipunaisiin liiveihin ja punaiseen hameeseen pukeutunut vanha Jánko kaateli vakavasti viiniä laseihin, toisten palvelijain, joilla kaikilla oli luonteenomaiset unkarilaiset vahatut viikset, yhtyessä leikkiin iloisenvärisissä hameissaan ja kansallisvärisissä nauhoissaan. Tytöt muodostivat hurmaavan palvelijajoukon pitkine takkeineen, jotka olivat liian suuret heidän solakoille vartaloilleen, ja kaunispiirteisine jalkoineen, joihin oli vedetty nuo luonteenomaiset unkarilaiset polvihousut.
Milloinkaan ei oltu tasangolla tanssittu niin tulista csárdásta kuin sinä iltana illallisen jälkeen Bideskuty’n suuressa lämpiössä. Miellyttäviä kavaljeereja oli hauska katsella, kun he tanssivat csárdásta pienillä jaloillaan ja löivät kantapäitään yhteen niin kevyesti kuin niiden liikkeitä eivät hameet milloinkaan olisi estäneet. Mutta nuorukaiset taasen, ollen tottumattomat satiinihameittensa ja hopeakirjovaatteittensa estäviin laskoksiin, onnistuivat sekoittamaan tanssiin niin paljon kummallisia liikkeitä, että he olivat aivan vastustamattomat. Vanhempi väki, joka ei ollut yhtynyt tuohon hullunkuriseen naamioitukseen, nauroi aivan kuollakseen nuorien lähettiläiksi ja husaareiksi pukeutuneitten neitosten virnottaville naamoille ja veitikkamaiselle kiemailulle.
Mustalaiset eivät tarvinneet käskyä vaihtaakseen tanssin hitaat liikkeet vilkkaampaan csárdákseen, jossa ei kukaan saanut levähtää eikä kuhnailla, eivätkä he kaivanneet kehoitushuutoja jännittääkseen laihojen käsivarsiensa voimaa. Joskus oli heidän pakko nauraa niin, ettei heidän soitostaan tahtonut tulla mitään. Kerrankin sotkeutui muudan veitikkamainen keimailija tehdessään komeaa pyöräystä niin toivottomasti satiinihameensa laskoksiin, että hän pyörähti harvinaisen hullunkurisesti lattialle pitkäkseen. Géza Vecsery taasen, tuo jokaisen valtakunnassa olevan mustalaissoittokunnan tunnettu suosija, komeili aina tämän tästä niin taiteellisilla hypyillä, että ne päättyivät aina johonkin onnettomuuteen.
Kukaan ei huomannut tämän meluavan ilon kestäessä, kun pitkä csárdás alkoi jo loppua, että yhä vieläkin kummallisissa naisvaatteissa oleva Jánko hiipi huoneeseen ja kuiskasi kalpein kasvoin muutamia sanoja isäntänsä korvaan. Eikä kukaan noista vilkkaista ja ajattelemattomista huvittelijoista huomannut sitäkään, että isäntä sen jälkeen nousi ja poistui palvelijan seurassa näyttäen vieläkin kalpeammalta.
Noin parikymmentä minuuttia myöhemmin loppui csárdás niin nopeasti hurjin pyörähdyksin ja käännöksin kuin muinaisten aikojen juomingit. Miehet huusivat ja tytöt koettivat hehkuvin poskin ja loistavin silmin muuttaa lopun vielä meluisammaksi. Sitten poistuivat kaikki kuumissaan ja huohottaen soittokunnan läheisyydestä talon viileämpiin osiin, muodostaen mennessään meluavan ja nauravan joukon. Naiset kuivasivat hyvin kömpelösti hikeä otsaltaan ja heidän kavaljeerinsa löyhyttelivät viuhkoillaan hyvin naisellisesti.
Muutamat menivät ruokasaliin, ja heidän pelästyneet huutonsa ilmaisivat kaikille näille iloisille naamioitetuille tuon peloittavan onnettomuuden, joka tänäkin ilon hetkenä tuotti surua ja vaikeuksia heidän vieraanvaraiselle isännälleen.
Lämpiön ikkunoista näkyvää taivasta valaisivat synkät liekit, jotka itään päin vyöryvä musta savu melkein kokonaan peitti. Tiheiden akasioiden oksien välistä vilahteli kumminkin tulta kuin jostakin kaukaisesta suuresta sulatusuunista.
Sinne tänne syöksyvien ihmisten huudot täyttivät ilman, hevoset hirnuivat pelosta ja paimenten huudot kuulostivat omituisilta ja peloittavilta, kun he läimäyttelivät ruoskillaan ajaessaan eläimiä pois vaaran läheisyydestä. Lampaitten surullinen määkyntä, kun ne seurasivat peräkkäin sokeassa avuttomuudessaan johtajaansa, joka ohjasi pelästyneitä tovereitaan suoraan suurimpaan vaaranpaikkaan, sekoittui paimenien kirouksiin ja koirien haukuntaan, kun ne koettivat koota tuota pelästynyttä laumaa yhteen.
Jokaisesta tallista ja ulkohuoneesta ilmestyi työmiehiä, palvelijoita ja talonpoikia, jotka juoksivat kiihtyneinä akasiakujannetta pitkin tasangolle, palvelijattarien kokoutuessa pelästyneinä yhteen joukkoon ja kuiskaillessa säikähtyneinä toisilleen. Tuskin olivat ylimykselliset huvittelijat todenneet tapahtuneen peloittavan onnettomuuden, kun suuret liekit nousivat rätisten ilmaan noin parin kilometrin päässä olevalta pellolta, ja vasemmalla ja suoraan edessä näytti hehkuva hiillos muuttavan koko maiseman suunnattomaksi sulatusuuniksi. Hetkisen katsoivat he kaikki vaitiollen tuota näytelmää, mutta sitten kuului heidän joukostaan pelästyneitä kuiskauksia tulipalosta.
Vapisten painautuivat nuo iloiset, haaveellisesti naamioitetut huvittelijat toisiinsa, ja komeat hovikavaljeerit ja kirjavasti puetut keikarit seisoivat kalpein kasvoin, uskaltamatta puhua ääneen tuosta peloittavasta onnettomuudesta, joka oli muuttanut huvihuoneen surun ja pelon asunnoksi. Talossa vallitsi hirmuinen pakokauhu. Miehet unhottaen hullunkuriset pukunsa syöksyivät leveitä portaita suureen eteiseen ja sitten akasiakujaan. Toiset hyökkäsivät talleihin, ja pysähtymättä hakemaan satuloita ja suitsia hyppäsivät he hevosten selkään ratsastaen laukkaa pihan poikki tielle niin nopeasti kuin vain synnynnäiset hevosmiehet kykenevät. Ja tänä kamalana yönä, jota tuon hehkuvan hiilloksen synkkä tuli valaisi, näytti tuo ratsasjoukkue jonkunlaiselta eriskummaisten noitien muodostamalta keskiöiseltä kulkueelta, joka oli matkalla kyöpeliin. Muutamat miehet olivat riisuneet yltään hankalat hameet, jotka estivät heidän liikkeitään, ja muutamat taasen olivat nostaneet hameensa ylös, koska he eivät kiireissään olleet voineet aukaista kaikkia hankalia hakasia. Heidän ratsastaessaan hurjaa vauhtia liehuivat nuo satiini- ja hopeakirjohameet tuulessa kuin keijukaisten siivet, jotka näkyivät selvästi tuon synkän valon sattuessa niihin. Koreine korvallisille valuneine päähineineen, parrakkaille kasvoille valuneille nauharuusuineen ja paljaine ruskeine pöyhkeilevistä musliini- tahi pellavahihoista näkyville käsivarsineen näyttivät he hyvin eriskummallisilta. Jos tuollaisia henkilöitä olisi ollut jossakin haaveellisessa kuvaelmassa, olisivat katsojat varmasti nauraneet itsensä kuoliaaksi, mutta nyt lisäsivät ne vain satakertaisesti suurimpain hullutusten aikana sattuneen onnettomuuden aiheuttamaa pelkoa.