»Kreivitär käski kreivin tuoda Keményn Andráksen Kisfalusta mukanaan», lisäsi tyttö, »sillä kreivitär haluaa kiittää häntä muutamin sanoin ajoissa saapuneesta avusta».
Silloin muisti Bideskuty’kin, mitä hänen oli tehtävä ennen taloon palaamistaan. Joukossa oli ollut muudan mies, joka ei ollut ainoastaan nähnyt vaivaa hänen puolestaan pelastaakseen hänen kotinsa täydellisestä häviöstä, vaan hän oli myöskin taivuttanut muutkin tehokkaaseen ja vapaaehtoiseen apuun, ja niin muuttanut hänen perinpohjaisen häviönsä vain osittaiseksi. Tuo mies oli kyllä alhaissyntyinen talonpoika, joka polveutui orjista ja sitäpaitsi juutalaisesta äidistä syntyneestä saidasta koronkiskurista, ja joka juuri äsken oli ollut niin hävytön, että Bideskuty’n oli ollut pakko kurittaa häntä, mutta tuo riita oli nyt unhotettava, koska mies oli koettanut sovittaa rikoksensa. Bideskuty tunsi olevansa hänelle hyvin kiitollinen.
Hän kääntyi etsimään Andrásta ympäröivästä joukosta, mutta talonpoikaa ei näkynyt. Hän kysyi Andrásta ja huusi häntä nimeltä, mutta András oli jo lähtenyt kotiinsa.
TOINEN OSA
XVI
PÄÄSIÄISAAMU.
»Kyllä se nyt jo näyttää lakkaavan»!
»Ei vielä tänään, luullakseni»!
»Pisaraakaan ei ole pudonnut viimeisten minuuttien kuluessa».
»Katsohan tuota rakoa pilvissä»!