Salaperäinen merkki.
Päivä oli jo pitkälle kulunut Margueriten herätessä kauan kestäneestä virkistävästä unestaan. Louise oli tuonut nuorta maitoa ja lautasellisen hedelmiä. Hän nautti vaatimattoman aamiaisensa hyvällä ruokahaluilla.
Margueriten ajatukset toimivat vilkkaasti hänen rypäleitä niellessään. Nuolen nopeudella ne kiitivät Percyn pitkän suoran vartalon jälkeen, jonka hän oli nähnyt ratsastavan tiehensä runsaasti viisi tuntia sitten.
Vastaukseksi emäntänsä kärkkäisiin kysymyksiin kertoi Louise palvelijan palanneen Sultaanin kanssa saatettuaan sir Percyn Lontooseen. Palvelija oli arvellut isännän aikoneen vesille kuunarillaan, joka oli ankkurissa aivan London Bridgen alla. Sir Percy oli ratsastanut sinne asti, hän oli tavannut Briggsin, Untolan laivurin ja palauttanut palvelijansa ja Sultaanin tyhjin satuloin Richmondiin.
Nämä uutiset hämmästyttivät Margueritea entistä enemmän. Mihinkähän sir Percy aikoi mennä Untolalla? Armand'in puolesta, oli hän sanonut. Niin! sir Percyllä oli kaikkialla vaikutusvaltaisia ystäviä. Ehkä hän meni Greenwichiin tahi — — mutta Marguerite oli lakannut arvailemasta, pian kaikki selvenee: hän oli luvannut palaavansa ja muistavansa.
Pitkä, joutilas päivä oli Margueritella edessään. Hän odotti vieraakseen entistä koulutoveriaan, pientä Suzanne de Tournayta. Iloisesti ja veitikkamaisesti oli hän pyytänyt lupaa Suzannen vierailuun kreivittäreltä edellisenä iltana Walesin prinssin läsnäollessa. Hänen kuninkaallinen korkeutensa oli äänekkäästi suositellut pyyntöä ja luvannut tulla heitä tervehtimään iltapäivällä. Kreivitär ei ollut uskaltanut kieltää ja oli sillä hetkellä pakoitettu suostumaan, joten Suzanne sai luvan hauskan päivän viettämiseen ystävänsä luona Richmondissa.
Marguerite odotti häntä hartaasti. Hän ikävöi saadakseen jutella entisistä koulumuistoistaan lapsimaisen tytön kanssa. Hän halusi Suzannen seuraa enemmän kuin kenenkään muun. Marguerite aikoi kävellä hänen kanssaan vanhassa kauniissa puutarhassa ja komeassa metsästyspuistossa sekä retkeillä pitkin joen vartta.
Mutta Suzanne ei ollut vielä saapunut. Pukeuduttuaan valmistautui Marguerite menemään alakertaan. Hän näytti aivan tyttömäiseltä vaatimattomassa musliinipuvussaan, leveä, sininen vyö hoikilla vyötäisillä ja kaulassa sievä pitsikaulus, johon hän rinnan kohdalle oli kiinnittänyt muutamia tummanpunaisia syysruusuja.
Hän astui huoneustonsa edustalla olevan porrastaitteen yli ja seisoi hetkisen komeiden tammisten porrasten yläpäässä, jotka johtivat alakertaan. Vasemmalla oli hänen miehensä huoneusto, joukko suojia, joissa hän ei ollut koskaan käynyt.
Niihin kuului makuusuoja, pukeutumis- ja vastaanottohuone sekä porrastaitteen toisessa päässä pieni työhuone, jota aina pidettiin lukossa, kun sir Percy ei sitä käyttänyt. Erikoista luottamusta nauttiva kamaripalvelija Frank hoiti tätä huonetta. Kenenkään muun ei sallittu sinne koskaan mennä. Margueritekaan ei ollut välittänyt käydä siellä, ja talon palvelijat eivät tietystikään olleet uskaltaneet rikkoa ankaraa kieltoa sinne menemällä.