»Kello on jo enemmän. Missä Reuben asuu?»
»Muutaman minuutin matkan päässä täältä.»
»Lähettäkää yksi miehistä kysymään, onko vieras lähtenyt Reubenin hevosella.»
»Kyllä, kansalainen.»
Desgas lähti miestä asialle käskemään. Marguerite oli kuullut koko heidän keskustelunsa, ja jokikinen sana sattui hänen sydämeensä pahaa ennustavana ja synkkää toivottomuutta herättävänä.
Hän oli tullut sinne suurin toivein ja lujasti päättäen auttaa miestään, mutta siihen saakka ei hän ollut kyennyt mihinkään muuhun kuin kirvelevin sydämin katselemaan, miten turmiota tuottava verkko sulki Tulipunaisen neilikan sisäänsä.
Percy ei päässyt askeltakaan eteenpäin vakoilijain huomaamatta ja heidän päällikölleen siitä ilmaisematta. Margueriten oma avuttomuus herätti hänessä kauheata pettymystä. Mahdollisuus hiukankin auttaa miestään oli haihtunut melkein mitättömiin, ja hänen ainoa toivonsa oli vain saada jakaa Percyn kohtalo, olipa se sitten millainen tahansa.
Jopa miehensä näkemisen toivo tuntui hänestä sillä hetkellä hyvin kaukaiselta. Kuitenkin hän päätti pitää vihollista tarkasti silmällä, ja hänet valtasi toivo, ettei Percyn kohtalon vaaka vielä ollut kallistunut Margueriten siinä Chauveliniä vaaniessa.
Desgas'n lähdettyä jäi Chauvelin reippaasti astelemaan huoneeseen, jotavastoin kirjuri odotteli ulkona Reubenin luokse lähetetyn miehen paluuta. Siten kului monta minuuttia. Kärsimättömyys näytti vallanneen Chauvelinin. Hän ei luottanut enää kehenkään. Tulipunaisen neilikan viimeinen kepponen sai hänet heti epäilemään voittoaan, sillä onnistuakseen täytyi hänen itsensä olla kaikkialla väijyksissä, ohjaamassa ja johtamassa hävyttömän englantilaisen vangitsemista.
Viiden minuutin kuluttua Desgas palasi muassaan vanhanpuoleinen juutalainen, jonka siivoton, kulunut takki oli käynyt olkapäiltä kiiltäväksi. Puolan juutalaisten tapaan oli hänen harmahtavassa punaisessa tukassaan ruuvimaiset kiharat kahdenpuolen kasvoja — kokonaan lian töhrimine poskineen ja leukoineen näytti hän erittäin inhoittavalta ja siivottomalta. Hänelläkin oli tuo tavallinen kumara ja pilkallista nöyryyttä teeskentelevä ryhti niinkuin koko hänen rodullaan viime vuosisadoilla, ennenkuin uskonasioillekin oli yhdenvertaisuuden ja vapauden aika koittanut. Juutalainen asteli Desgas'n perässä kompuroiden, mikä erikoinen käynti on vielä tänäkin päivänä ominaista Europassa asuville juutalaisliikemiehille.