»Niinpä tosiaankin! Olin unohtaa juutalaisen», sanoi Chauvelin, ja kääntyen juutalaiseen päin huusi hän tätä käskevästi.
»Hoi, siellä — — Aaron, Mooses, Aabraham tai mikä kirottu nimenne liekin!» sanoi hän vanhalle miehelle, joka seisoi äänettömänä vanhan koninsa vieressä ja niin kaukana sotilaista kuin mahdollista.
»Benjamin Rosenbaum, jos se teidän ylhäisyyttänne miellyttää», vastasi hän nöyrästi.
»Äänenne kuuleminen ei minua miellytä, mutta minua miellyttää teille erikoismääräysten antaminen, joiden noudattamisen varmaankin huomaatte viisaaksi teoksi.»
»Jos teidän ylhäisyyttänne miellyttää — —»
»Hillitkää kirottu kielenne. Teidän on jäätävä tähän hevosinenne ja rattainenne, kunnes palaamme. Millään ehdolla ette saa hiiskahtaakaan tai hengittää kovemmin kuin on välttämätöntä; ettekä saa mistään syystä lähteä tästä, ennenkuin käsken. Ymmärrättekö?»
»Mutta teidän ylhäisyytenne —» vastasi juutalainen surkeasti.
»Tässä 'mutta' ei tule kysymykseen eikä muutkaan vastaväitteet», sanoi Chauvelin äänellä, joka sai aran miehen vapisemaan kiireestä kantapäähän. »Ellen palattuani tapaa teitä tässä, vakuutan totisesti löytäväni teidät mihin ikinä piilottautunettekin, ja hirveä rangaistus varmasti kohtaa teitä ennemmin tai myöhemmin. Kuuletteko?»
»Mutta teidän ylhäisyytenne — —»
»Sanoin, kuuletteko?»