Kreivi epäröi vielä hetkisen, sitten kohauttaen harteitaan merkilliselle, miehen kunniaa loukkaavalle asetukselle, joka oli vahvistettu Brittein sumuisilla saarilla, sanoi hän arvokkaasti:
»No niin, sir, jos olette tyytyväinen, ei minullakaan ole mitään vastaan. Te, lordi olette suojelijamme. Jos olen menetellyt väärin, vetäydyn syrjään.»
»Niin, vetäytykää vain!» sanoi Blakeney jälleen tyytyväisesti syvään huokaisten, »vetäytykää tuonne. Hiton ärsyttävä, pikkunen nulikka», lisäsi hän puhkuen. »Totta totisesti, Ffoulkes, jos te ystävinenne kuljetatte Ranskasta tuollaisia tavaroita, neuvoisin teitä heittämään ne keskelle kanaalia, tahi on minun juteltava asiasta Pitt-ystävämme kanssa, jotta hän julkaisisi tullikiellon ja määräisi teidät jalkapuuhun salakuljetuksesta.»
»Kas niin, sir Percy, kohteliaisuutenne johtaa teidät harhaan», sanoi
Marguerite kiemaillen, »te unohdatte itsekin kuljettaneenne tavaraerän
Ranskasta.»
Blakeney nousi vitkastellen seisoalleen ja kumartaen syvään ja kunnioittavasti puolisolleen hän sanoi hyvin kohteliaasti:
»Rouvani, minulla oli valintavapaus ja metkuuni voi täysin luottaa.»
»Luullakseni enemmän kuin kohteliaisuuteenne», vastasi hän ivallisesti.
»Tuhat tulimmaista, rakkaani! Ole järkevä! Luuletko, että sallin minkä sammakonsyöjän tahansa käyttää ruumistani neulatyynynä, jokaisen, jota nenäsi muoto ei miellytä.»
»Sir Percy!» naurahti lady Blakeney kumartaessaan tavattoman sievästi, »ei teidän tarvitse pelätä! He eivät ole niitä miehiä, jotka nenäni muotoa halveksivat.»
»Pelosta ei puhettakaan, rouvani; epäilettekö uskollisuuttani? En suotta suojele miehiäni, vai mitä, Tony? Olen ennenkin puistanut nyrkkiä uusille tulokkaille — eikä hän saanut niin paljon kuin olisi tarvinnut —»