Kreivin tunteista ja ajatuksista sillä hetkellä, jolloin pitkäkoipinen englantilainen kohteli häntä huomattavan röyhkeästi, saattaisi kirjoittaa runsaasti järkeviä mietelmiä sisältäviä teoksia — —. Hänen puheestaan saattoi eroittaa vain yhden ainoan sanan, sillä vihan vimmoissaan tarttuivat sanat hänen kurkkuunsa.
»Sir, kaksintaistelu», änkytti hän.
Blakeney kääntyi korkeudestaan taaskin katselemaan pientä, vilkasta miestä hetkeksikään menettämättä malttiaan. Hän nauroi iloista, tyhjänpäiväistä nauruaan ja pistäen laihat kätensä päällystakkinsa suuriin taskuihin sanoi verkalleen:
Kaksintaisteluako? Sitäkö hän tarkoitti. Tuhat tulimmaista! Tehän olette koko verenhimoinen lurjus. Haluatteko tehdä lainkuuliaisen miehen naurettavaksi? — —
»Sir, minä en koskaan ota osaa kaksintaisteluihin», sanoi hän rauhallisesti istuutuen ja ojensi pitkät koipensa kreivin eteen. »Tony, eikö teidänkin mielestänne kaksintaistelu ole hiivatin ikävää?»
Epäilemättä kreivi oli kuullut huhuttavan, että kaksintaistelu oli lainvoimaa ankarasti käyttämällä saatu Englannissa lopetetuksi. Ranskalaisesta tuntui kumminkin siitä kieltäytyminen melkein rikokselta, sillä perustuivathan hänen kunnia- ja urhoollisuuskäsitteensä vuosisatoja vanhoihin asetuksiin. Hän epäröi mitä tehdä, lyödäkö pitkäkoipista englantilaista vasten naamaa ja sanoa häntä pelkuriksi, vai oliko se gentlemannille sopimatonta naisten seurassa, kun Marguerite onneksi ehätti väliin.
»Lordi Tony, pyydän teitä», sanoi Marguerite sulosointuisalla äänellään, »pyydän teitä rauhanvälittäjäksi. Lapsi on aivan vihasta pakahtumaisillaan, mutta se voisi loukata sir Percyä», lisäsi hän naurahtaen hiukan pilkallisesti, joka kumminkaan ei häirinnyt vähintäkään hänen miehensä tyyneyttä. »Brittiläinen kalkkuna on voittanut», sanoi hän. »Sir Percy saattaisi ärsyttää kaikki almanakan pyhimykset ja pysyisi itse kumminkin aivan rauhallisena.»
Mutta Blakeney ollen aina hyvällä tuulella yhtyi myöskin itselleen nauramaan.
»Sepä vasta sattui paikoilleen», sanoi hän kääntyen iloisesti kreivin puoleen. »Kreivi, viisas nainen tuo vaimoni. — — Sen kyllä olette huomaava, jos oleskelette jonkun aikaa Englannissa.»
»Kreivi, sir Percy on oikeassa», ehätti lordi Antony sanomaan ystävällisesti asettaen toisen kätensä nuoren ranskalaisen olkapäälle. »Ei suinkaan liene sopivaa, että alatte uranne Englannissa yllyttämällä sir Percyä kaksintaisteluun.»