Sir Percykään ei koettanut pidättää häntä. Hän aukaisi kahvilan oven puolisolleen kohteliaasti teeskennellen, joka oli hänelle ominaista, sekä kumarsi hyvin syvään ajan tavan mukaan. Lady Blakeney lähti huoneesta katsahtaen mieheensä vain pikaisesti ja halveksivasti. Ainoastaan sir Andrew Ffoulkes, joka tavattuaan Suzanne de Tournayn oli käynyt syvämietteisellesi, lempeäksi ja ystävälliseksi huomasi typerän ja lystikkään sir Percyn luovan komeaan vaimoonsa tarkkaavan katseen, joka ilmaisi suurta, toivotonta rakkautta ja kovaa ikävöimistä.
VII LUKU
Salainen pyhäkkö.
Päästyään kahvilan melusta himmeästi valaistuun käytävään hengitti Marguerite Blakeney vapaammin. Hän huoahti syvään niinkuin henkilö, joka kauan on saanut tuntea alituisen itsensähillitsemisen painostusta, ja, hän antoi kyynelten vapaasti tippua poskilleen.
Ulkona oli lakannut satamasta, ja kiitävien pilvien lomitse loi aurinko myrskyn tauottua kalpeata valoaan Kentin kauniille rannikolle ja siroihin säännöttömiin taloihin, jotka olivat ryhmissä amiraalilaiturin läheisyydessä. Marguerite Blakeney astui rappusille ja katseli merelle. Sievä alus valkoisin purjein hyppeli hiljalleen laineilla. Se oli Untola, sir Percyn pursi, joka oli valmis viemään Armand S:t Justin Ranskaan takaisin keskelle riehuvaa, veristä vallankumousta, joka poisti yksinvallan, vastusti uskontoa ja hävitti yhteiskunnallisia laitoksia rakentaakseen perintätapojen tuhasta uuden tuulentuvan, jota muutamat harvat haaveilivat, mutta jota kukaan ei kyennyt rakentamaan.
Kaksi henkilöä näytti lähestyvän, »Kalastajalepolaa» Toinen oli vanhanpuoleinen mies, jonka isoa pyöreää leukaa peitti omituisen helttamainen, harmaa parta ja jonka keinuva astunta ilmaisi hänen olevan merimiehen; toinen nuori, hoikkavartaloinen, puettu siistiin, somaan ja monikauluksiseen takkiin. Hänen leukansa oli sileäksi ajeltu ja tumma tukkansa pyyhkäisty taaksepäin kirkkaalla jalomuotoiselta otsalta.
»Armand!» sanoi Marguerite Blakeney heti nähtyään hänet etäämpää, ja onnellinen hymy levisi hänen suloisille, kyyneleisille kasvoilleen.
Hetkisen sisar ja veli syleilivät toisiaan, jollaikaa laivuri seisoi kunnioittavasti syrjässä.
»Briggs, paljonko on vielä aikaa?» kysyi lady Blakeney, »ennen herra
S:t Justin laivalle lähtöä?»
»Arvoisa lady, meidän pitäisi nostaa ankkuri puolen tunnin kuluttua», vastasi vanha mies hypistellen harmaata otsakiharaansa.