»'Sotilaani, heidän peräänsä!' huudahtaa kapteeni», sanoi hän vähän ajan kuluttua, »'muistakaa palkintoa; heidän peräänsä, he eivät saata olla vielä kaukana!' Sen sanottuaan hän kiiruhti portista sotilaittensa seuraamana.»
»Liian myöhään!» huuteli väkijoukko kiihkoissaan.
»He eivät koskaan saavuttaneet heitä!»
»Kirottu Grospierre-houkka!»
»Hän on kohtalonsa ansainnut!»
»Ajatelkaahan toki, ettei hän sen paremmin tutkinut tynnyreitä!»
Mielenpurkaukset näyttivät kovasti huvittavan kansalaista Bibot’ta, hän nauroi niin, että sivuja pakotti ja kyyneleet valuivat virtanaan poskia pitkin.
»Ei, ei!» sanoi hän vihdoin, »eivät ne ylimykset rattailla olleetkaan; eikä ajurinakaan ollut Tulipunainen neilikka!»
»Mitä?»
»Ei, vartioston kapteenina oli tuo valepukuinen englantilainen ja kaikki hänen sotilaansa ylimyksiä!»