Hän oli kalpea kuin kuvapatsas, kätensä jääkylmät, kamala jännitys saattoi hänen päänsä ja sydämensä tykyttämään. Voi, sehän oli sydämetöntä! sydämetöntä! Mitä hän oli tehnytkään ansaitakseen kaiken sen? Hän oli valinnut toisen kahdesta: Jalostiko vai alhaisestiko oli menetellyt? Enkeli, jonka tehtävänä on kirjoittaa ihmisteot kultaiseen kirjaan, kykeni yksin siihen vastaamaan.
»Mitä aiotte tehdä?» kertasi Marguerite koneellisesti kysymyksensä.
»En miltään tällä hetkellä. Mitä sitten tapahtuu riippuu — —»
»Mistä?»
»Hänestä, jonka näen täsmälleen k:lo 1 illallishuoneessa.»
»Tietystikin te näette Tulipunaisen neilikan. Mutta ette tunne häntä.»
»En, mutta pian opin.»
»Sir Andrew on varmaankin varoittanut häntä.»
»Sitä en epäile. Kun erositte hänestä menuetin jälkeen, seisoi hän tarkastellen teitä muutaman hetken sennäköisenä, että ymmärsin teidän välillänne jotain tapahtuneen. Eikö olekin aivan luonnollista, että arvasin paikalleen mitä tuo jotain oli. Sitten keskustelin pitkään ja innokkaasti nuoren ritarin kanssa — me juttelimme herra Gluckin verrattomasta menestyksestä Lontoossa — kunnes eräs nainen pyysi hänet mukaansa illalliselle.»
»Entä sitten?»