Niitten mielestä, jotka hänet tunsivat, kulki hän myötäänsä aina mietteissään.
Hän mietiskelikin ja opiskeli.
Muutamat Juron Herran tylyt muistutukset olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen.
— Te olette joutunut uuteen maailmaan, - oli hän sanonut, — kärsimysten maailmaan. Teitä tuskastuttaa se, että teidän toimintanne on keskeytynyt, ja että kaikki ovat jättäneet teidät oman onnenne nojaan. Nyt saatte oppia näkemään, kuinka moni muukin, yhtä lahjakas kuin te, jopa lahjakkaampikin, on niinikään jäänyt oman itsensä varaan ja on ollut pakotettu siinä tilassa pysymään. Te olette kärsimyksissä vasta oppilas. Mitästä sitten mestarit? Jos teidän ihmeellinen viisautenne on jättänyt teille ylipäänsä edes yhtään ymmärrystä jäljelle, niin katselkaa ympärillenne ja oppikaa.
Ja niinpä hän katseli ympärilleen ja ajatteli ja oppi, ja aikaa voittain sai lempeämpi säihky hänen silmäänsä.
Se mittapuu, jolla hän koko elämänsä ajan oli ihmisiä arvostellut, oli ollut henkinen tai taiteellinen mittapuu: minkälaisia ulkonaisia tunnusmerkkejä he milloinkin olivat osoittaneet, miten veronsa maksaneet aatteille, missä määrin edistäneet tai alkuunpanneet suuria liikkeitä, minkä verran hyötyä heistä oli ollut vuosisadallensa tai maallensa, kuinka paljon yhteiskunnallista tai politillista toimeliaisuutta tai kasvattavaa tarmoa he olivat pyhittäneet puutteen poistamiseen, — sitä myöten hän oli ihmisiä arvostellut.
Hän oli epäilemättä lahjakas, valistunut nainen; hänen elämänsä suuri työ oli ollut oman itsensä kehittämistä. Tietoon ja kehitykseen pääsemistä varten ei hän ollut säästänyt itseään eikä ketään muutakaan. Koota tietoja ja sitten käyttää saamiansa tietoja taidolla opettajana tai kenties kirjailijanakin, siinä hänen elämänsä suuri päämäärä. Kaikki, mikä edisti tämän päämäärän saavuttamista, veti heti puoleensa hänen huomionsa. Ei hänen mieleensä milloinkaan johtunut, että hän oli itsekäs. Ihminen ei ajattele sitä, ennenkuin kova kolaus tulee. Hän käy ja tahtoo yhä käydä eteenpäin. Mutta nousee esteitä. Silloin hän huomaa, ett'ei enää sen kauemmas pääse, ja silloin hän kääntyy takaisin. Ja mitä hän silloin näkee?
Bernardine näki kulkeneensa pitkän taipaleen. Hän näki, mitä Vaeltajakin. Siinä kaikki, mitä hän ensiksi näki. Sitten muisti hän vaeltaneensa pelkästään oman itsensä tähden. Kenties ei olisi näyttänyt niin kamalalta, jos hän olisi kulkenut jonkun toisen tähden.
Ei hän ollut vaatinut mitään keltäkään; ei hän ollut antanut mitään kellenkään. Hän oli vain ottanut elämänsä omiin käsiinsä ja tehnyt siitä, mitä oli voinut. Mitä hän oli siitä tehnyt?
Moni nainen tavoittelee rikkautta, asemaa, vaikutusta, auktoriteettiä, ihmettelyä. Hänen pyyteensä oli vaan työkyky, näköjään vähäpätöinen kyllä. Tämän pyyteensä vähäpätöisyyden kautta oli hän, mielestänsä, asettunut ulkopuolelle kiivaitten pyytäjäin tavallista joukkoa. Joutua pois elämän toiminnasta ja vakavasta työstä, — se mahdollisuus ei ollut milloinkaan johtunut hänen mieleensä.