Hän ei ollut tullut koskaan ajatelleeksi, että pyrkiessään tuohon halajamaansa asiaan, hän oli todella pyrkinyt kaikkein suurimpaan. Nyt, heikkouden hetkenä ja sydämen katkeruuden hetkenä, hän kumminkin oli ylpeä siitä, että oli vaatinut niin vähän.
— Tuntuu niin pieneltä tuo minun pyyteeni, — huudahti hän itsekseen tuon tuostakin. — En tahtoisi muuta kuin saada kantaa moniaan kortisen vain. Olisin tyytyväinen, saadessani tehdä niin vähän, jos senkään verran voisin. Laiskin päiväläinenkin tien ohessa naurahtaisi, nähdessään, mitenkä vähäiseen määrään työtä minä nyt tyytyisin.
Hän puhui tästä eräänä päivänä Jurolle Herralle.
— Luulette siis olevanne kohtuullinen vaatimuksissanne, — sanoi Juro Herra. — Te olette peräti lystikäs nuori nainen. Te ette ensinkään tiedä, kuinka vaativainen te oikeastaan olettekaan. Mitäs te sitten lopulti oikein tahtoisitte? Te tahtoisitte, että teidän kummalliset aivonne paranisivat sen verran, että te voisitte lukea ja kukaties kirjoittaa jonkun kirjan. No niin, sanoakseni vielä kerran, mitä jo ennenkin olen sanonut: te olette sittenkin ensimmäisessä vaiheessa ja tahtoisitte voimistua niin paljon, että kunnianhimonne tulisi tyydytetyksi ja te voisitte kirjoittaa kirjan. Päästyänne neljänteen vaiheesen, olette vallan tyytyväinen, jos sen sijaan saatte pyyhkiä pölyjä jostakin setänne kirjasta, ja sellainen työ onkin paljoa hyödyllisempää ja ansaitsee suurempaa kannatusta. Jos jokainen, joka nyt sepittelee kirjoja, tyytyisi pyyhkimään pölyjä niistä, mitä tähän asti on sepitetty, kuinka olisikaan maailma silloin toisenlainen!
Bernardine nauroi hyväntahtoisesti. Nuo huomautukset eivät häntä suututtaneet; ei hän ainakaan näyttänyt suuttumustaan. Juro Herra näkyi ottaneen ollaksensa hänen kritikoitsijanansa, ja sitä ei toinen lainkaan vastustellut. Bernardine oli antanut hänelle palasen satunnaista luottamusta ja oli vastaan-ottanut hänen jokaisen puheensa kaikella sillä ystävällisellä maltilla, jota ylevämielisyys käskee meitä osoittamaan heikoille ja kärsiville. Hän teki Jurolle Herralle myönnytyksiä, menipä vielä pitemmällekin: hän ei antanut hänen huomata noita myönnytyksiä. Sitä paitsi havaitsi Bernardine kesken hänen jurouksiansa jonkun verran myötätuntoisuutta, josta hän ei saattanut loukkaantua, se kun ei ollut tunkeilevaa. Muutamia luonteita tuollainen myötätuntoisuuden osoittaminen ärsyttää: myötätuntoisuus on heistä surkuttelemista, ja surkutteleminen katsomista ylhäällä alas. Bernardine sääli häntä, mutta ei olisi millään muotoa tahtonut ilmaista sitä hänelle, sillä silloin olisi Juro Herra ruvennut sitä karttelemaan yhtä paljon kuin hän itsekin. Ja tuon myötätuntoisuuden, jota hän itse ei luullut tarvitsevansa, oli hän kaikessa hiljaisuudessa antanut ympärillään niille, jotka olivat toiveissaan pettyneet, kuten hänkin, eri lailla kenties kukin, mutta pettyneet sittenkin.
Useamman kuin yhden kerran huomasi Bernardine oppineensa arvostelemaan ihmisiä toisella mittapuulla kuin ennen: ei sitä mukaa, mitä mikin oli tehnyt tai ollut, vaan mitä mikin oli kärsinyt. Mutta sellainen muutos ei tullut äkkiä, vaikka se, sellaisessa paikassa kuin Petershof, tuli nopeasti, melkein huomaamatta.
Suurissa määrin hänen intressinsä kiintyi muutamiin vieraisin. Kurhausissa olikin varsin omituisia tyyppejä. Muukalaisista hän semminkin piti. Muuan parisilainen tanssijatar, ei niin kovin hiljainen käytökselleen, oli saanut hänen suosionsa osakseen.
— Olisi niin hauska parantua, chérie, — puheli hän Bernardinelle. — Elämä on valoisaa. Kuolema, huh! Kuinka jo pelkkä tuo ajatus saa ihmisen vapisemaan! Lääkäri, tuo hirviö, kieltää minua luistelemasta; se ei muka ole järkevää. Milloinkas minä olen järkevä ollut? Järkevät ihmiset eivät huvittele. Minäpä olen huvitellut ja tahdon sitä edelleenkin tehdä.
— Kuinka te saatatte seurustella tuon pienen tanssijattaren kanssa? — virkkoi Juro Herra eräänä päivänä Bernardinelle. — Tiedättekö edes, kuka hän on?
— Kyllä! Hän on lady, joka pitää teitä varmaankin huonosti kasvatettuna, koskapa tulla tömisette aterioille kädet taskuissa. Hän kummastelee, kuinka minä olen saattanut ruveta puhelemaan teidän kanssanne.