— Ja teille ei makseta tästä mitään, niinhän?
— Ei yhtä sou'takaan! [Sou (lue: suu), franskalainen raha = 5 penniä. Suom. muist.] — naurahti toinen. Tuopa nyt kummallinen ajatus teissä.
— Ettehän pane pahaksenne? — sanoi Mr. Reffold huolestuneena. — Te ette saata uskoa, kuinka toisellaiselta tämä minusta tuntuu. Ettehän pane pahaksenne?
— En ensinkään! — vastasi Bernardine. - Ymmärränhän minä varsin hyvin teidän tarkoituksenne. Te haluatte vähän ystävällisyyttä, jonka takana ei saa olla mitään muuta. Hyvästi nyt!
Hän oli jo mennyt ovesta, kun Mr. Reffold kutsui häntä takaisin.
— Kuulkaas, tulettehan pian jälleen?
— Kyllä, minä tulen huomenna.
— Tiedättekös, te olette minusta semmoinen pikku muru. Enhän vaan liene väsyttänyt teitä? Te olette semmoinen heikko tekin. Mutta te osaatte totta maarian saada muita raukkoja hyvälle tuulelle.
Tullessaan sinä iltana table d'hôte'en, kohtasi Mrs. Reffold portailla
Bernardinen ja pysähtyi puhelemaan hänen kanssaan.
— Meillä on ollut niin verrattoman hauska, - sanoi hän. — Päätimme lähteä sinne jälleen huomenna samaan aikaan. Niin ikävä, kun ette te tahdo tulla mukaan. Niin vainenkin, kiitoksia käynnistänne minun mieheni luona! Eihän hän vaan väsyttänyt teitä? Hän on hiukan kärsimätön, luullakseni. Hän oli niin hyvillään teidän käynnistänne. Mies parka! Surkea on nähdä häntä niin heikkona, eikös ole?