Toinen pyöritti päätään.
— En, — sanoi hän, — minä olen ollut viheliäinen raukka. — Tässä minä olen virunut ja muuallakin, katkeruudella syövyttäen sydäntäni, kunnes te tulitte. Siitä pitäin olen välistä unohtanut katkeruuden. Vähäinenkin ystävyys poistaa paljon katkeruutta.
Vaivalloisesti käännyttyään Bernardinen puoleen, hän virkkoi melkein kuiskaamalla:
— Nyt luulisin voivani nukahtaa, Pikku Muru. Tahtoisin nähdä unta teidän saarnastanne. Eihän minun tarvitse olla levoton, eihän?
— Ei, — vastasi Bernardine ja astui kuulumattomin askelin poikki lattian; — ei teidän tarvitse olla levoton.
X Luku.
Juro Herra esiintyy uudessa valossa.
Oli erinomaisen kaunis aamu. Bernardinen ovelle kolkutti joku. Hän avasi sen ja näki Robert Allitsenin seisovan siinä läähättäen.
— Minä aion lähteä Loschwitz'iin, erääsen kylään noin puolentoista peninkulman päässä täältä. Olen tilannut reen. Haluatteko tulla mukaan?
— Jos saan maksaa oman osani, — vastasi Bernardine.