— Teidän nimenne ei ollut Bernardine. Teillä oli joku tavallinen, järkevä nimi, en muista mikä. Mutta juro te olitte. Sen minä hyvin muistan. Vihdoin te katositte, ja minä läksin katselemaan, minne te olitte saanut. "Jos minä keksisin jotain riidan aihetta", virkoin minä itsekseni, "niin kyllä hän tulisi takaisin." Ja minä menin ja löin nukeltanne pään poikki. Mutta teitä ei kuulunut. Sitten minä pistin nukkekaappinne tuleen. Mutta ei sekään tuonut teitä takaisin. Ei teitä tuonut takaisin mikään. Sellainen se minun uneni oli. Ettehän ole siitä pahoillanne, toivoakseni, vaikka mitäpäs sillä väliä, vaikka olisittekin?
Bernardine naurahti.
— Mieleni on paha, että minä olin niin epähauska leikkitoveri, — vastasi hän. — Hyvähän olikin, että läksin tieheni.
— Kenties niinkin, — sanoi Juro Herra. -Siitä olisikin tullut kauhea jupakka, siitä nukenpäästä. Hassua todellakin minun nähdä unta joulupuista ja nukeista ja leikkitovereista, — luultavasti se tuli siitä, että maata mennessäni ajattelin uutta valokuvaus-kameraani.
— Onko teillä uusi kamera?
— On, ja erinomaisen kaunis onkin. Tahtoisitteko nähdä sitä?
Bernardine sanoi tahtovansa. He palasivat Kurhausiin, ja Bernardine meni hänen kauniisen huoneesensa, jossa Juro Herra eleli aikojaan mikroskopinsa, kemiallisten purkkiensa ja valokuvaus-kapineittensa kera.
— Istukaa nyt tähän ja katselkaa näitä valokuvia, sill'aikaa kuin minä laitan teille teetä; — sanoi Juro Herra. — Tuossa on se uusi kamera, mutta olkaa hyvä, älkää koskeko siihen, ennenkuin pääsen itse näyttämään sitä teille.
Bernardine katseli hänen teenkeittoansa: hän teki kaikki niin sirosti, tuo Juro Herra. Hän levitti pöydälle huivin, joka sinä iltana sai toimittaa teeliinan virkaa, ja pani keskustaksi orvokkeja somassa vaasissa. Kuppeja hänellä ei ollut, mutta hän puhdisti kaksi juomalasia, eikä olisi mikään sisäpiika osannut pitää parempaa huolta lasien kirkkaudesta. Sitten hän kiehautti vettä ja laittoi teetä. Bernardine yritti kerran tarjota apuansa, mutta toinen pudisti päätään.
— Suvaitkaa olla sekaantumatta, — sanoi hän äreästi. — Ei kukaan osaa laittaa teetä paremmin kuin minä.