XIII Luku.
Kotoisia kohtauksia.
Iltapäivällä kerran, kun Mrs. Reffold, tavalliselle retkelle lähtiessään, tuli ensin sanomaan jäähyväisiä miehelleen, oudostui hän kovin miehensä odottamattomasta käytöksestä.
— Heitä pois vaippasi, — sanoi hän tuikeasti. — Sin'et saa mennä tän'iltana retkelle. Et sinä aikaasi usein minulle uhraa; nyt saat sen tehdä.
Mrs. Reffold oli niin hämmästynyt, että pani samassa vaippansa ja hattunsa syrjään ja painoi kellonnappulaa.
— Mihin sinä soitat? — kysyi mies vihaisesti.
— Annan sanan, ett'en tule, — vastasi rouva pakotetulla iloisuudella.
Hän rapsautti muutaman sanan kortille ja antoi sen sisään-tulleelle palvelijalle.
Kas niin, — sanoi hän hyvin imelästi. Sitten hän istahti miehensä viereen, otti esille korutyönsä ja alkoi tyytyväisenä ommella sitä. Hän olisi kelvannut kauniiksi kuvamalliksi uskollisesta vaimosta, joka vaalii armasta miestään sairauden ja heikkouden hetkinä.
— Onko sinulla mitään sitä vastaan, että jäit retkeltä pois? — kysäisi
Mr. Reffold.