— Ei ensinkään. Olen jo väsynyt noihin retkiin.
— Sinä väsyt niin pian kaikkeen, Winifred, -virkkoi mies.
— Niinpä niinkin. Minä kyllästyn niin helposti. Tämä paikka väsyttää minua kerrassaan.
— Sinun täytyy olla täällä vielä jonkun aikaa, — sanoi Mr. Reffold; — sitten olet vapaa menemään minne mieli tekee. Tahtoisinpa sinun tähtesi kuolla pikemminkin, Winifred.
Mrs. Reffold katsahti ylös ompelustaan.
— Kyllä sinä pian paranet, — sanoi hän. — Olethan jo parempi.
— Tietty se, — vastasi mies katkerasti. — Ja sinä olet niin tehokkaasti edistänyt minun paranemistani. Ei kukaan ole ollut niin vähän itsekäs kuin sinä, eikö niin? Sinähän olet niin paljon hoidellut ja vaalinut minua, eikö niin?
Sairas naurahti.
— Winifred rukka, — jatkoi hän. — Jos sinä joskus maailmassa tulet sairaaksi ja jäät hoitoa vaille, kenties silloin ajattelet minua.
— Hoitoa vaille? — sanoi rouva jonkunlaisella kummastuksella. —
Mitä sinä tarkoitat? Luullakseni on sinulla kaikki, mitä halajat.
Sairaanhoitajalla oli erinomaiset todistukset. Minä olin hyvin tarkka
häntä ottaessani. Etkä sinä ennen ole milloinkaan valittanut.