Sairas kääntyi vaivaloisesti kyljelleen, mitään vastaamatta. Kotvaan aikaan ei puhunut kumpikaan mitään. Sitten katseli Mr. Reffold vaimoansa, joka tuossa istui kumartuneena työhönsä.
— Hyvin sinä olet kaunis, Winifred, — sanoi sairas tyyneesti, — mutta sinä olet itsekäs nainen. Onko sinun mieleesi milloinkaan johtunut, ettäs olet itsekäs?
Mrs. Reffold ei vastannut mitään, mutta päätti samassa kirjoittaa hyvälle ystävälleen Cannes'iin ja uskoa hänelle, kuinka kärsivällisyyttä kysyväksi hänen miehensä oli käynyt.
— Kivulloisuudesta se kaiketi tulee, — ajatteli hän nöyrästi. — Mutta raskasta tuo taakka silti on.
Ja Mrs. Reffold surkutteli syvästi itseänsä. Painavan surunsa hän neuloi siihen kohtaan koruompeluansa.
— Kerran muistaakseni sanoit minulle, — jatkoi Mr. Reffold, — että sairaat ovat sulle vastenmielisiä. Se oli silloin kuin minä olin ripeä ja hyvissä voimissa. Siitä pitäin kuin sairastuin, olen usein muistellut noita sanojasi. Winifred rukka! Et silloin luullut saavasi olla tekemisissä kivulloisen miehen kanssa. No niin, sinua ei ole määrätty tautivuoteen ääressä olemaan, etkä ole koettanut tullakaan siksi, miksi et ole määrätty. Ja oikeassapa lopulti lienetkin.
— En käsitä, miksikä sinä olet niin epäystävällinen tänään, — sanoi
Mrs. Reffold liikuttavalla kärsivällisyydellä. — En voi ymmärtää sinua.
Et sinä ennen ole tällaista puhunut milloinkaan.
— En — vastasi sairas, — mutta minä olen tällaista ajatellut ennen. Niinä hetkinä, jolloin olet jättänyt minut yksikseni, olen ajatellut tällaista, sydän täynnä katkeruutta sinua kohtaan, kunnes tuo pieni tyttö, tuo Pikku Muru, sai tänne.
Kului taas jonkun aikaa, ennenkuin puhetta jatkettiin. Sairas ajatteli Pikku Muruansa ja kaikkia niitä hupaisia hetkiä, joita hän oli viettänyt hänen kanssansa, ja Pikku Murun ystävällisiä, viisaita puheita hänelle, mies raukalle. Se oli ollut todellakin seuraa.
Sairas jatkoi miettimistään, ja Mrs. Reffold jatkoi neulomistaan. Viimeksi mainittu tunsi itsensä nyt melkein sankarittareksi. Ja helppoa onkin tehdä itsensä sankarittareksi tai marttyriksi. Vai itsekäs, vai hoitoa vailla? Mitä hän tarkoitti? No niin, kivulloisuudesta tuo kaiketi tulee. Hänen, vaimo paran, täytyy kantaa tuota taakkaa, niinkuin oli sitä jo kuukausmäärin kantanut. Hänen oikea sijansa olisi jossakin Lontoon baalisalissa. Sen sijaan oli hänet sysätty tänne alppikylään. Kuinka kova kohtalo sentään! Ei se paljoa huvitusta voi tarjota, ja sitäkin hänen miehensä häneltä näkyy kadehtivan. Hänen miehensä kohtelu tänään oli sitä laatua, ett'ei hänen enää tee mieli toista kertaa jäädä pois rekiretkeltä. Huomenna hän menee.