— Jos tietäisin jonkun onnettoman poloisen, joka olisi huojennuksen ja lohdutuksen tarpeessa, niin teistä minä hänelle puhuisin, Pikku Muru. Te olette ollut hyvin hyvä minulle. Älykäs kyllä mahdatte olla, mutta te ette ole milloinkaan rasittanut minun typerää päätäni paljolla opilla. Minä olen yksinkertainen poika parka, mutta sitä te ette milloinkaan ole antanut minun tuta.
Hän otti Bernardinen käden ja nosti sen kunnioituksella huulillensa.
— Kuulkaapas, — jatkoi hän, — sanokaa vaimolleni, kuinka minun oli hyvä mieli siitä, että hän oli luonani tämän iltapäivän; kenties hän jää toisellakin kertaa. Minä soisin hänen tietävän sen. Ja kuinka sievä hän oli olennossaan, eikös ollut? Ja kaunis hän on, totta maarian! Se oli niin hauskaa, että näitte hänet tänään täällä. Tuskallista hänen mahtaa olla tällaisen kivulloisen raukan kanssa kuin minun. Ja minähän olen äreä, niinkuin tiedätte. Menkää sanomaan hänelle, että minun on niin hyvä mieli, menettehän?
Tuo pieni onnen murunen, jota mies parka lainoskeli, näkyi tekevän hänet entistänsä säälittävämmäksi. Bernardine lupasi täyttää hänen pyyntönsä ja läksi hakemaan hänen vaimoansa, ottaen tekosyyksi erään kirjan, jonka Mrs. Reffold oli luvannut antaa hänelle luettavaksi.
Mrs. Reffold oli makuuhuoneessansa ja pyysi Bernardinea istumaan, kunnes hän etsii kirjaa. Hän osasi käyttää itseänsä varsin sievästi, kun vaan tahtoi.
— Te näytätte olevan paljoa parempi, Miss Holme, — sanoi hän ystävällisesti. — En saata olla tarkastelematta teidän kasvojanne. Ne näyttävät nuoremmilta ja iloisemmilta. Vahvistava ilma on tehnyt teidän hyvää.
— Niin, kyllä minä olenkin parempi, — sanoi Bernardine, kummastellen, että Mrs. Reffold todellakin oli häntä tarkastellut. — Mr. Allitsen se vakuuttaa, että minä kyllä jään henkiin, mutta en tule milloinkaan voimakkaaksi. Kaikki tällaiset kysymykset hän ratkaisee sillä tapaa, että itse on tyytyväinen, mutta ei aina niin, että muutkin olisivat tyytyväisiä.
— Hän on kummallinen herra, — myhähti Mrs. Reffold. — Minun täytyy sentään sanoa, ett'ei hän ole aivan niin tyly kuin ennen. Te näytte olevan hyviä ystäviä.
Hän olisi mielellään puhunut tästä asiasta enemmänkin, ellei olisi kokemuksestaan tiennyt, ett'ei Bernardinen kanssa ole leikkimistä.
— En tiedä, kuinka hyviä ystäviä me olemme, — sanoi Bernardine, — mutta minulla on myötätuntoisuutta häntä kohtaan. Minä tiedän, mitä se on, kun ihminen on sysätty pois työstä ja toimekkaasta elämästä. Minä olen kokenut sellaista kurjuutta. Mutta se ei ole mitään hänen kurjuutensa rinnalla.