Hän nousi, lähteäksensä pois, mutta Mrs. Reffold pidätti häntä.
— Älkää vielä menkö, — sanoi hän. — On niin hauska pitää teitä täällä.
Hän heittäytyi taaksepäin nojatuolissansa, leikkien antimakassien hesuilla.
— Voi kuinka tämä paikka minua väsyttää, - sanoi hän äkkiä. — Ja kaikista väsyttävin on ollut tämä iltapuoli. Mr. Reffold näkyy käyvän päivä päivältä yhä ärtyisemmäksi. On se sentään kovaa, tällainen taakka.
Bernardine katsahti häneen kummastellen.
— Niin, — lisäsi Mrs. Reffold. — Olen ihan menehtymäisilläni. Hän ei ole milloinkaan ennen ollut niin ärtyisä. Tämä on niin peräti ikävää. Se turmelee terveyteni.
Hän oli itse terveyden kuva. Bernardine ei saanut sanotuksi sanaakaan, mutta Mrs. Reffold jatkoi:
— Hänen marmatuksestaan tänä iltana ei tahtonut tulla loppuakaan.
Vihdoin alkoi häntä itseäkin hävettää ja pyysi minulta anteeksi.
Kuulittehan, eikö niin?
— Kuulin, — vastasi Bernardine.
— Ja minä tietysti annoin paikalla anteeksi, - virkkoi Mrs. Reffold hurskaasti. — Niinhän pitää kyllä tehdäkin, mutta ei se mielipaha silti vähene.