Näitä seikkoja mietiskellessään ja tuntiessaan olevansa peräti onneton ja marttyrimainen, kuuli hän jonkun mainitsevan hänen nimeänsä. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki yhden noista Kurhausin englantilaisista rouvista. Bernardine oli huomannut hänet edellisenä iltana. Rouva näkyi olevan erinomaisen hilpeässä mielentilassa, seurassaan kolme, neljä herraa, alttiita hänen käskyillensä. Hän oli kookas, solakka nainen, yllään komea, turkiksilla reunusteltu vaippa, ryhdilleen ja liikkeilleen kerrassaan hieno rouva. Bernardine näytti hänen rinnallaan peräti vähäpätöiseltä, ja samanlaisen vaikutuksen teki hän niihin kahteen herraankin, jotka kävelivät Mrs. Reffoldin kanssa. He katsahtivat ensin toiseen näistä naisista, sitten toiseen, ja myhähtivät toisilleen, niinkuin miehet sellaisissa tapauksissa myhähtävät.
— Minun tekee mieleni puhutella tuota pientä olentoa. — Niin oli Mrs. Reffold sanonut kahdelle seuralaiselleen, ennenkuin tulivat lähelle Bernardinea. — Minun täytyy saada tietää, kuka ja mistä hän on. Ja aatelkaas, hän tuli aivan yksin! Sen olen saanut kuulla. Kuinka toivottoman vanhan-aikuinen puku! Ja hattu sitten!
— Min'en ryhtyisi puhelemaan hänen kanssaan, — virkkoi toinen herroista. — Pian aikaa olette aivan pääsemättömissä hänestä. Te tiedätte, millainen vastus heistä on.
— No minun on helppo näpsäyttää pois kenet hyvänsä, jos vaan tahdon, — vastasi Mrs. Reffold jotenkin levollisesti.
Hän kiirehti Bernardinen luokse ja ojensi hänelle sirosormikkaisen kätensä.
— Minulla ei ollut tilaisuutta puhella teidän kanssanne eilen illalla, Miss Holme, — sanoi hän. — Te läksitte pois niin aikaisin. Toivoakseni olette levähtänyt matkanne jälkeen. Te näytätte niin kuihtuneelta.
— Kiitos, — virkkoi puhuteltu, luoden ihmettelevän katseen tuohon kauniisen rouvaan ja kadehtien häntä, niinkuin tavalliset naiset konsanaankin solakoita sisariansa.
— Ettehän toki ole yksin! — jatkoi Mrs. Reffold.
— Olen aivan yksin.
— Mutta tehän näytte olevan tuttu Mr. Allitsen'in [Mr. (lue mister), herra. Merkitään aina lyhennettynä. Suom. muist.], pöytänaapurinne kanssa, — sanoi Mrs. Reffold, — ja silloin ei teidän tarvitse tuntea olevanne yksin täällä. Onpa suuri etu, että on sellainen ystävä paikkakunnalla.