Tämä ei kumminkaan ollut vielä laulun loppu, sillä seuraavana päivänä, heidän syödessään aamiaista yhdessä, otti Juro Herra itse puheeksi eilisen asian. — Osittain se oli oma syynne, että minä eilen illalla tein teille pahaa mieltä, — sanoi hän. — Ette te ennen milloinkaan ole ollut herkkä suuttumaan, ja senvuoksi olen minä tottunut puhumaan teille suoraan. Mielisteleminen on vastoin minun luontoani.
— Se on varsin vilpitön selitys teiltä, — vastasi Bernardine, kaataen itselleen kahvia. — Mutta minä myönnän olleeni suutuksissa, ja suutun vastakin, jos te rupeatte tekemään niin räikeitä muistutuksia minun valokuviani vastaan.
— Ja kieroon te vaan katsotte. Niinkuin nytkin! Te olette kaatanut kahvia kupin ohi. Tietysti te saatte tehdä niinkuin suvaitsette, mutta yleisen tavan mukaan sitä kaadetaan kupin sisään.
Kumpikin rupesi nauramaan, ja hyvät oli välit jälleen.
— Teidän terveytenne on todellakin käynyt paremmaksi, — sanoi Juro Herra äkkiä. — Minun ei kävisi kummaksi, vaikka syntyisi teiltä kirjakin. Ei siltä, että uusi kirja olisi suotava. On niitä kirjoja paljo ennestäänkin, ei vaan riitä väkeä pyyhkimään pölyjä niistä. No niin, tätä seikkaa te ette kyllin visusti malta muistaa. Kirjanne te kirjoitatte.
Bernardine pudisteli päätänsä.
— Ei siltä näytä, — sanoi hän. — Tyytyisin minä luullakseni nyt hiljaisempaan ja hyödyllisempään toimeen.
— Kirjanne te kirjoitatte, — jatkoi Juro Herra. — Mutta kuulkaas. Tehkää miten hyvänsä, mutta älkää panko henkilöitänne pitämään pitkiä keskusteluita. Ei ihmiset todellisuudessa juttele keskenään neljää sivua yhtä mittaa. Niin muodoin, jos saatatte yhteen kaksi älykästä, niin älkää antako heidän haastella älykkäästi. Älykkäät eivät tee sillä tapaa. Tyhmät ne vaan luulevat, että heidän pitää alati puhella viisaasti. Älkää pidättäkö lukijoita kovin kauan yhdessä asiassa. Jos teillä pitää olla auringonlasku, niin antaa sen laskea pian. Minä voisin antaa teille monta muutakin viittausta, joista saattaisi olla teille hyötyä.
— Mutta miks'ette käytä viittauksianne omaksi hyödyksenne? — kysäisi
Bernardine.
— Se olisi itsekästä, — vastasi toinen juhlallisesti. — Minä soisin, että teille olisi niistä etua.