He pysähtyivät sen huoneen edustalle, joka erikseen oli laitettu kuntoon Kurhausissa valokuvauksen vimmaamia vieraita varten.
— En minä saata mennä tuohon hirmuiseen koloon, — sanoi Bernardine. — Ja sitä paitsi, minä olen luvannut pelata shakkia ruotsalaisen professorin kanssa. Sitten lähden ottamaan Mariasta valokuvaa. Sen minä lupasin Wärlille.
Juro Herra myhähti pahan-ilkisesti.
— Minä toivon, että Wärlin käy mahdolliseksi tuntea hänet, — virkkoi hän, mutta huomattuaan joutuneensa arveluttavalle alalle, hän lisäsi nopeasti:
— Jos tarvitsette lisää levyjä, niin voitte saada minulta.
Mennessään huoneesensa, pysähtyi Bernardine puhelemaan sievän Fräulein Müllerin kanssa, joka oli peräti iloisella mielellä, sillä lääkäri oli antanut hänelle erinomaisen hyviä tietoja hänen terveytensä tilasta. Fräulein Müller puhui alinomaa englanninkieltä Bernardinen kanssa, mutta kun hänen taitonsa siinä oli niukan puoleinen, niin tarvittiin joltinenkin määrä mielikuvitusta avuksi, jotta häntä voisi ymmärtää.
— Ah, Miss Holme, — puhui hän. — Minä sai nurinomaise hyvä tieto doktorilta.
— Te näytättekin niin reippaalta, — vastasi Bernardine. — Entäs ne kuherrukset espanjalaisen herran kanssa, hyvällä kannalla kaiketi nekin?
— No mutta! — huudahti toinen iloisesti. - Se on teidän käksimiksi.
Minä ei ole kärsi se herra.
Samassa tuli espanjalainen herra Kurhausin kukkakaupasta, kaunis kukkavihko kädessä.