(Mrs. Reffold itse oli vähällä vaivalla osannut saada sydämensä paadutetuksi sairasta miestänsä kohtaan). Senjälkeen luetteli hän muutamia kovia keuhkotaudin kohtauksia eikä jättänyt mainitsematta kahta itsemurhaakaan, joita äsköttäin oli sattunut Petershofissa.
— Toinen heistä oli Venäläinen, — jatkoi hän. — Aatelkaas tulla koko tuo pitkä matka Venäjältä tänne maailmantakaiseen paikkaan! Ja ihmisiä saapuu tänne aina maailman ääriltä asti, vaikka paljo täällä tietysti on lontoolaisiakin. Te olette kai myöskin Lontoosta?
— En asu tällä haavaa Lontoossa, — vastasi Bernardine vältellen.
— Mutta tunnettehan sen epäilemättä, — jatkoi Mrs. Reffold. — Täällä on koko joukko Kensington'ista. Te kohtaatte arvatenkin monta tuttavaa. Ja meidänkin hotellissa on pari kolme perhettä Lexham Gardens'ista.
Bernardine myhähti vähän pahan-ilkisesti. Hän katsahti ensin rouvan kumpaankin seuralaiseen lystikkäällä hyväntahtoisuudella ja sitten häneen itseensä. Tuokion kuluttua hän virkkoi:
— Joko olette kysynyt kaikki, mitä kysyä aioitte? Jos niin on, saanko minäkin tehdä yhden kysymyksen? Mistä täällä saa parasta teetä?
Mrs. Reffold tunsi sisäisen hytkäyksen, mutta viittasi somalla kädenliikkeellä vähäiseen konditoriaan toisella puolen tietä. Kaikki hän teki niin sirosti, tuo Mrs. Reffold.
Bernardine kiitti, astui kadun poikki ja pistäytyi konditoriaan.
— Nyt olen antanut hänelle läksyn, ett'ei enää tule sekaantumaan minun asioihini, — virkkoi Bernardine itsekseen. — Kuinka kaunis hän sentään on!
Mrs. Reffold seuralaisineen astui ääneti tietänsä. Äänettömyys katkesi vihdoin.