Hän sanoi jäähyväiset Bernardinelle portaitten päässä.
Ensi kertaa antoivat he kättä toisillensa.
— Hyvästi, — sanoi Juro Herra lempeästi. - Onnea matkalle.
— Hyvästi.
Juro Herra nousi portaita ylös, mutta kääntyi ympärinsä, ikäänkuin sanoakseen jotain vielä. Mutta hän muutti mielensä ja sulki sanat sydämeensä.
Tuntia myöhemmin läksi Bernardine Petershofista. Kurhausin vahtimestari yksin oli saattamassa häntä asemalle.
XX Luku.
Rakkauskirje.
Kaksi päivää Bernardinen lähdön perästä alkoivat lumet sulaa. Ei mikään ole sen ikävämpää, ei mikään näytä sen surullisemmalta.
Juro Herra istui makuukammiossaan, koettaen lukea Carpenter'in Anatomiaa. Se ei huvittanut häntä. Sitten katsahti hän akkunasta ja kuunteli veden tipahtelua jääpuikoista. Vihdoin hän tarttui kynään ja kirjoitti kuin seuraa: