Morell (riemuiten). Hän työnsi teidät luotaan?
Marchbanks (nousee, hurjalla pilkalla). Ei, te hupsu! Jos hän olisi sen tehnyt, niin en koskaan olisi huomannut olleeni taivaassa. Työnsi minut luotaan! Luuletteko, että se olisi pelastanut minut — te moraalisaarnaaja! Oi, te ette ansaitse elää samassa maailmassa kuin hän! (Halveksivalla ilmeellä hän menee huoneen toiselle puolelle).
Morell (joka levollisesti on pitänyt häntä silmällä liikkumatta paikaltaan). Luuletteko kohottavanne omaa arvoanne herjaamalla minua?
Marchbanks. Tähän loppuu tuhannes ja ensimäinen opetus, Morell. Kun kaikki käy ympäri, niin en pane paljoakaan arvoa teidän saarnoihinne. Luulenpa, että osaisin itse paremmin siitä suoriutua. Se mies, jota tahdon kohdata, on se, jonka kanssa Candida on naimisissa.
Morell. Se mies, joka — —? Tarkoitatteko te minua?
Marchbanks. Minä en tarkoita hänen kunnia-arvoisuuttaan, pastori James Morellia, moraalisaarnaajaa ja loruilijaa! Minä tarkoitan sitä todellista miestä, jota pastori Jamesin täytyy pitää jossakin piilossa mustan takkinsa alla — sitä miestä, jota Candida rakasti. Te ette voi voittaa sellaisen naisen kuin Candidan rakkautta vain napittamalla kauluksenne takaa kiinni sen sijaan että kiinnittäisitte sen edestä käsin.
Morell (suoraan ja lujasti). Kun Candida lupasi mennä naimisiin minun kanssani, niin olin minä sama moraalisaarnaaja ja loruilija kuin nytkin. Minä käytin mustaa takkia, napitin kaulukseni takaa enkä edestä. Luuletteko että hän olisi rakastanut minua enemmän, jos olisin ollut teeskentelijä?
Marchbanks (sohvassa, tarttuen kiinni nilkkoihinsa). Oi, hän antoi teille anteeksi, aivan kuin hän antaa minulle anteeksi sen, että olen pehmeäluontoinen ja suuri raukka, pieni kurja koiranpentu, niinkuin te sanotte! (Uneksien). Sellaisella naisella kuin hänellä on jumalallinen kyky nähdä meidän lävitsemme: hän rakastaa meidän sielujamme eikä meidän hullutuksiamme, turhamaisuuttamme ja luulottelujamme, ei meidän kauluksiamme ja takkejamme eikä muita riepuja ja ryysyjä, joihin me käärimme itsemme. (Hän tuumii sitä hetken aikaa; sitten hän kääntyy Morellin puoleen ja kysyy kiihkeästi.) Minä tahtoisin vain tietää, miten te tulitte sen liekehtivän miekan ohi, joka minut hillitsi?
Morell (painolla). Elikä siksi, ettei minua keskeytetty kymmenen minuutin perästä.
Marchbanks (hämmästyen). Mitä?