M'Comas. Rakas Crampton, he eivät voi olla oikeudenmukaisia. Sitä ei voi vaatia heidän ikäisiltään. Jos te asetatte mahdottomia ehtoja, niin me voimme yhtä hyvin heti lähteä kotiin.
Crampton. Mutta onhan minulla oikeus —
M'Comas (kärsimättömästi). Ei teidän oikeuksianne oteta huomioon. Sanokaa kerta kaikkiaan, Crampton, tarkoititteko te luvatessanne käyttäytyä siivosti vain sitä, että te ette valittaisi, jollei ole mitään valittamisen syytä? Siinä tapauksessa — (Hän aikoo lähteä.)
Crampton (surkeasti). Ei, ei: älkää jättäkö minua yksin. Minua on jo aivan kylliksi kiusattu ja piinattu. Minä lupaan tehdä parastani. Mutta jos tuo tyttö alkaa taas puhua minulle tuolla tavalla ja katsella minua — (Hän keskeyttää lauseensa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.)
M'Comas (heltyy). No, no. Kaikki käy hyvin, jos te vain olette kärsivällinen ja ystävällinen. Kuulkaa: rohkaiskaa mielenne! Joku tulee. (Crampton, joka on liian alakuloinen välittääkseen mistään, ei liikahda.)
Gloria (tulee puutarhasta. McComas menee häntä vastaan ikkunan luo; puhuu hänen kanssaan Cramptonin kuulematta heidän keskusteluaan.) Tuossa hän on, Miss Clandon. Olkaa ystävällinen hänelle. Minä jätän teidät hetkeksi yksin hänen kanssaan. (Menee puutarhaan. Gloria tulee sisään ja astuu välinpitämättömästi keskelle huonetta.)
Crampton (katselee hämmästyneenä ympärilleen). Missä Mr McComas on?
Gloria (väliäpitämättömästi, mutta ei epäystävällisesti). Hän meni ulos — jättääksen meidät kahden. Se oli tosiaankin hyvin hienotunteista. (Hän pysähtyy Cramptonin viereen ja katselee häntä omituisella ilmeellä.) No, isä?
Crampton (leikillisellä äänen sävyllä, vaikka hän onkin alakuloinen). No, tyttäreni? (He katselevat toisiaan hetken aikaa, puolittain leikillisesti, puolittain surullisesti.)
Gloria Antakaa kättä! (He puristavat toistensa kättä.)