Bohun. Ettekä tekään, Miss Clandon?
Gloria. En.
Bohun. Sitä minä oletinkin. Ei kukaan meistä ole sitä tehnyt.
Valentine. Paitsi minä. Minun tarkoitukseni ovat itsekästä laatua.
Bohun. Sen vuoksi, että luulette teeskennellyn suoruuden tekevän paremman vaikutuksen Miss Clandoniin kuin teeskennellyn epäitsekkäisyyden. (Valentine tulee aivan noloksi tästä huomautuksesta, hymyilee hiukan ja ilmeettömästi. Bohun, joka on mielissään, kun hän kokonaan on murtanut kaiken vastustuksen, heittäytyy tuolin selkänojaa vasten ja ikäänkuin valmistuu kuuntelemaan heidän valituksiaan.) Jatkakaa nyt, Mr Crampton. On siis sovittu, ettei oteta lukuun mitään itsekkäitä tarkoituksia. Sellainen alku on aivan kuvaavaa inhimilliselle luonteelle.
Crampton. Mutta se on minun vakava tarkoitukseni, herra.
Bohun. Tietysti. Nyt asiaan.
Crampton. Jokaisen järkevän ihmisen täytyy myöntää, ettei se ole epäitsekästä. Se koskee lapsia.
Bohun. No niin. Mikä lapsia vaivaa?
Crampton (liikutettuna). He ovat —