Philip (keskeyttää hänet). Meidän käytöksemme?
Dolly. Meidän tapamme?
Valentine (rukoillen). Sallikaa minun puhua.
Dolly. Vanha juttu. Me puhumme liian paljon.
Philip. Se on aivan totta. Ollaan nyt vaiti molemmat. (Hän käy istumaan operatsionituolin käsinojalle.)
Dolly. Sh! (Käy istumaan kirjoitustuoliin ja sulkee huulensa sormillaan.)
Valentine. Kiitos. (Nostaa tuolin työpöydän äärestä ja asettaa sen heidän väliinsä, näyttäen ankaralta. He tarkkaavat häntä hyvin vakavina. Hän kääntyy ensin Dollyn puoleen.) Sallikaa minun ensin kysyä, oletteko koskaan ennen ollut englantilaisessa kylpypaikassa? (Dolly pudistaa juhlallisesti päätään. Valentine kääntyy Philin puoleen, joka pudistaa päätään nopeasti ja kiihkeästi.) Sen arvasinkin. No niin, Mr Clandon, meidän tuttavuutemme on lyhytaikuinen; mutta varsin huvittava; ja minulla on ollut kyllin tilaisuutta huomatakseni, ettei kumpikaan teistä ymmärrä, mitä elämä englantilaisessa kylpylaitoksessa merkitsee. Uskokaa minua, ei siinä tule käytös eikä ulkomuoto kysymykseen. Siinä suhteessa meillä vallitsee vapaus, jota ei Madeirassa tunneta. (Dolly pudistaa kiihkeästi päätään.) Aivan varmaan, minä vakuutan teille. Lordi de Crescin sisar pyöräilee polvihousuissa. Ja pastorin rouva intoilee reformipuvun puolesta ja käyttää hygienisiä jalkineita. (Dolly katselee salaa omaa kenkäänsä, Valentine huomaa sen ja jatkaa nopeasti). Ei, tuollaisia kenkiä minä en tarkoita. (Dollyn kenkä katoaa.) Me emme välitä suuresti puvuista ja käytöstavasta Englannissa siksi, että me yleensä emme osaa hyvin pukeutua, emmekä osaa käyttäytyä. Mutta — suotteko anteeksi suoruuteni? (He nyökkäävät.) Kiitos. No niin, tällaisessa kylpypaikassa eräs seikka on aivan välttämätön, jos tahdotte, että toiset liittyvät teidän seuraanne, nimittäin se, että teillä on isä, joko elävä tai kuollut. (Hän katsoo heihin merkitsevästi. He kohtaavat hänen katseensa kuin marttyyri.) Tuleeko minun ymmärtää teitä siten, että tuo välttämätön osa puuttuu teidän yhteiskunnallisesta varustuksestanne? (He nyökkäävät hänelle päätä murheellisesti.) Silloin minun surukseni täytyy sanoa teille, että jos te aiotte viipyä täällä pitemmän aikaa, niin minun on mahdoton ottaa vastaan aamiais-kutsuanne. (Hän nousee päättävästi ylös ja nostaa tuolin entiselle paikalleen.)
Philip (nousee vakavan kohteliaana). Tule, Dolly. (Hän tarjoo hänelle käsivartensa.)
Dolly. Hyvästi. (He menevät yhdessä ovelle hyvin arvokkaina).
Valentine (katuen). Ei, odottakaapa hiukan. (He pysähtyvät, käsitysten.) Te pidätte minua varmaan hirviönä.