Dolly. Se asia koskee vain teidän omaatuntoanne, eikä meidän.
Valentine (varmasti, luopuen teennäisestä arvokkaisuudestaan). Minun omaatuntoani! Minun omatuntoni on ollut minun kadotukseni! Kuunnelkaa minua. Kahdesti ennen olen harjoittanut lääkärintointa eri osissa Englantia. Molemmilla kerroilla minä toimin omantuntoni mukaan, ja sanoin potilailleni totuuden peittelemättä, sen sijaan että olisin puhunut heille sitä, mitä he halusivat kuulla. Seurauksena siitä oli perikato. Nyt olen asettunut tänne hammaslääkäriksi, viiden shillingin hammaslääkäriksi, ja minä olen ikipäivikseni luopunut omastatunnostani. Tämä on viimeinen yritykseni. Kulutin ainoat rahani muuttokustannuksiin, enkä ole suorittanut vielä mitään vuokrastani. Minä syön ja juon velalla; isäntäni on rikas kuin juutalainen, ja yhtä kova kuin kivi; ja minä olen ansainnut viisi shillingiä kuudessa viikossa. Jos poikkean hiuskarvankaan vertaa ankaralta arvokkaisuuden tieltä, niin olen hukassa. Onko sellaisissa olosuhteissa sopiva kutsua minua aamiaiselle, kun ette tunne edes omaa isäännekään?
Dolly. Joka tapauksessa äitimme isä on Lincolnin tuomiokirkon kaniikki.
Valentine (jonka kasvot kirkastuvat kuin haaksirikkoutuneen nähdessään purjeen taivaanrannassa). Mitä! Onko teillä isoisä?
Dolly. Ainoastaan yksi.
Valentine. Rakkaat nuoret ystäväni, miksi ihmeessä ette heti sitä minulle sanoneet? Lincolnin kaniikki! Sittenhän asia on aivan toinen. Suokaa anteeksi, minä käyn vain muuttamassa takkia. (Hän harppaa ovelle ja katoaa. Dolly ja Philip katsovat hänen jälkeensä ja silmäilevät sitten toisiinsa. Kun ei kukaan enää näe heitä, tulevat he äkkiä taas jokapäiväisiksi.)
Philip (irroittautuu Dollyn käsivarresta ja astuu pahantuulisena operatsionituolin luo). Tuo kurja hammastenkaivertaja luulee tuottavansa meille kunnian sallimalla meidän kutsua hänet aamiaiselle — luultavasti ensimäinen kunnon ateria, jonka hän on kuukausmääriin saanut. (Hän antaa töytäyksen tuolille, ikäänkuin se olisi Valentine.)
Dolly. Se on todellakin kauheaa. Minä en kestä sitä enää kauemmin, Phil. Täällä Englannissa jokainen kysyy kaikkein ensiksi, onko ihmisellä isä vai ei.
Philip. En minäkään sitä kestä. Äidin täytyy sanoa meille kuka hän oli.
Dolly. Tai kuka hän on. Voihan hän vielä olla elossa.