Mrs Clandon (edeskäyvälle). Minä toivon, että te suotte anteeksi, vaikka viivytämme teitä. Mr Bohun tahtoo, että te olette saapuvilla.
Edeskäypä (ilman vähintäkään rasitusta). Ei mitenkään, rouva. Ei se tee mitään, rouva. Minusta on hyvin huvittavaa saada nähdä, miten hänen kehittynyt ja voimakas järkensä työskentelee. Se on hyvin virkistävää, hyvin huvittavaa ja hyvin opettavaa, rouva.
Bohun (rupeaa taas johtamaan keskustelua). No, Mr Crampton: me odotamme. Pidättekö te kiinni siitä mielipiteestänne, ettette voi hyväksyä heidän pukujansa vai ettekö?
Crampton (rukoilevasti). Mr Bohun: ajatelkaa hiukan minun asemaani. Minä en voi ottaa huomioon ainoastaan itseäni, vaan myöskin sisartani, Sophroniaa ja lankoani ja koko heidän seurapiiriänsä. He pelkäävät kauheasti kaikkea, mikä on vähintäkin — hiukankin —
Bohun. Puhukaa suoraan. Vallatonta? Meluavaa? Rivoa?
Crampton. Ei tietystikään missään pahassa merkityksessä, mutta — mutta — (huudahtaa epätoivoissaan) nuo kaksi lasta loukkaisivat heitä. He eivät sovi seurustelemaan omien sukulaistensa kanssa. Sitä minä vaan valitan.
Mrs Clandon (hilliten vihaansa). Mr Valentine: ovatko teidän mielestänne Phil ja Dolly vallattomia tai rivoja?
Valentine. Kuinka he sitä olisivat. Se on vain turhaa lorua. Ei mikään voi olla sen aistikkaampaa.
Crampton. Niin, tietysti te niin sanotte.
Mrs Clandon. William: te näette paljon hienoja englantilaisia. Ovatko minun lapseni epähienosti puetut?