Edeskäypä (rauhoittaen). Eivät ensinkään, rouva. (Vakuuttaen). Ei, herra, eivät laisinkaan. He pukeutuvat tietenkin kauniisti ja komeasti, hyvin aistikkaasti ja erikoisesti — hyvin hienosti ja ylhäisesti. He voisivat olla vaikka tuomiorovastin lapsia, herra, sen voin vakuuttaa, herra. Kun te näkisitte vain heidät, herra — (Puutarhasta kajahtavat valssin viimeiset säveleet ja huoneeseen pyörähtää tanssiaskelin harlekini ja colombina. Harlekinin puku on tehty peukalon levyisistä, neliskulmaisista ruuduista, joista joka toinen on sinistä silkkiä ja joka toinen kultakangasta. Hänen hattunsa on kullattu ja naamari on poissa silmiltä. Colombinan hame on kuin kullankeltainen ja punertava viljapelto ja hänen pieni samettiröijynsä on yhtä punainen kuin unikon kukka. Nämät ihastuttavat ja silmiä häikäisevät olennot tanssivat McComasin ja Bohunin ohitse ja pyörähtävät jälleen pöydän toiseen päähän, jossa he soiton vaijettua muodostavat kuvaelman. Harlekin notkistaa vasenta polveaan ja colombina nousee hänen oikealle polvelleen seisomaan, kohottaen käsivartensa päänsä yli. Päinvastoin kuin tanssi, joka on ihastuttava ja sulava, on tämä kuvaelma varsin epäonnistunut ja vähällä loppua huonosti.)
Colombina (huutaa). Nostakaa minut alas: minä putoan. Isä, nostakaa minut alas.
Crampton (kiiruhtaa levottomana hänen luokseen ja tarttuu hänen käsiinsä). Rakas lapsi!
Dolly (hypähtää alas hänen avullaan). Kiitos: kuinka ystävällinen te olette. (Phil pistää hattunsa vyöhönsä, käy istumaan pöydän ääreen ja kaataa hiukan punaviiniboolia. Crampton palaa sohvan luo hyvin hämillään). Oh, kuinka hauskaa! Kuinka ihmeen hauskaa! (Dolly hyppää hengästyneenä pöydälle istumaan). Kas, punaviiniboolia! (Hän juo).
Bohun (voimakkaalla äänellä). Tämäkö on perheen nuori neiti?
Dolly (liukuu alas pöydältä pelästyen hänen meluavaa ääntään). Kyllä, herra. Anteeksi, kuka te olette?
Mrs Clandon. Tässä on Mr Bohun, Dolly, joka ystävällisesti on luvannut auttaa meitä tänä iltana.
Dolly. Oi, lontoolainenko, joka on tullut tänne huvittelemaan —
Philip. Sh!
Crampton. Mr Bohun — McComas: minä vetoan teihin. Onko tämä nyt laitaa? Moittisitteko te sisareni perhettä, jos he loukkaantuisivat tuollaisesta käytöksestä?