Dolly (punastuu onnettomuutta ennustavasti). Joko te taas aloitatte?
Crampton (lepytellen häntä). En, en. Ehkä se kuuluu sinun ikääsi.
Dolly (itsepäisesti). Älkää välittäkö minun iästäni. Onko se kaunista?
Crampton. On kyllä, kultaseni, on, on. (Käy istumaan osoittaen siten alistumistaan.)
Dolly (vaatien). Pidättekö te siitä?
Crampton. Lapsi kulta, kuinka sinä voit vaatia, että minä pitäisin siitä tai hyväksyisin sitä?
Dolly (ei päästä häntä niin vähällä rauhaan). Kuinka te voitte sanoa sitä kauniiksi, jollette siitä kuitenkaan pidä?
M'Comas (nousee, harmistuneena ja hermostuneena). Minun täytyy todellakin sanoa — (Bohun, joka on kuunnellut Dollyn puhetta silminnähtävällä mielihyvällä, tarttuu heti hänen sanoihinsa kiinni.)
Bohun. Ei, älkää keskeyttäkö, McComas. Nuoren neiden menettely on aivan oikea. (Dollylle, suurella pontevuudella.) Jatkakaa kyselyänne, Miss Clandon, jatkakaa vaan.
Dolly (kääntyy Bohunin puoleen). Oi, olettepa te aika komentaja! Noinko te aina iskette kiinni?